Vasemmisto on saanut paljon aikaan toimeentulotukien käsittelyssä Tampereella. Nykyään toimeentulotukien päätökset saadaan valmiiksi seitsemässä päivässä ja myös asumismenoihin saatiin korotus. Se on hyvä alku. Kiitos siitä kuuluu apulaispormestari Mikko Aaltoselle ja vasemmiston valtuustoryhmälle.
Kuitenkin toimeentulokäsittelyn henki on vielä köyhäinhoidon henki, ei toimeentulotuen henki. Yksittäisen etuuskäsittelijän valta on köyhäinhoidon valvojan valta, ei asiakkaan tarve. Yksittäinen etuuskäsittelijä voi venyttää toimeentulon maksamista viikkoja jonkin puuttuvan tiliotteen tai muun puuttuvan dokumentin perusteella.
Asiasta kyselevälle asiakkaalle kerrotaan, että selvitysten hakeminen on työttömän työtä ja työttömällä on aikaa odottaa. Kuitenkaan työttömät eivät ole suurin ryhmä avun tarvitsijoista, vaan toimeentulotuen asiakkaita ovat myös monisairaat, yhteiskunnasta syrjäytyneet, opiskelijat ja töissäkäyvät, joiden palkka ei riitä elämiseen.
Kuka on asiakkaan puolella käytännössä?
Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Sitä voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.
Tässä on selkeä ristiriita: vain todella varaton henkilö voi saada toimeentulotukea, mutta hänet voidaan panna odottamaan viikkoja tukea. Tämä taas lisää syrjäytymisen ja asunnottomuuden riskiä. Vuokra on maksettava ajallaan, syötäväkin on ja mahdolliset lääkkeet ostettava. Moniko palkansaaja suostuu odottamaan palkkaansa viikkoja ja moniko vuokranantaja vuokraansa?
Paljon ihmetystä herättänyt kysymys on, miksi toimeentulotuen varaan joutunut henkilö joutuu itse hankkimaan, omilla rahoillaan, erilaisia selvityksiä. Esimerkiksi luottotietorekisteriote maksaa noin 20 euroa ja pankkien todistukset ainakin pari euroa kappale. Luottotietorekisteriotteen voi toki tilata postissa, mutta sen saaminen kestää pari viikkoa.
Miksi toimeentulotuki ei hae niitä itse, varsinkin, kun toimeentulotuessa kuulostaa olevan vallalla käsitys, että asiakas aina on mahdollinen tukien väärinkäyttäjä? Toimeentulon vainoharhaisuutta voisi verrata siihen, että jokainen kaupan asiakas tutkittaisiin päästä jalkoihin kauppaan tullessaan ja sama lähtiessä, että ei vain saisi mitään ylimääräistä mukaansa.
Välillä on asiakkaan maksamia selvityksiä hävinnyt jonnekin etuuskäsittelijöiden kätköihin. Niistäkin on useita kertomuksia. Asiakasta ei uskota, vaan kohdellaan kuin huijaria, joka yrittää saada aiheetonta etua tuollaisella konstilla. Taas asiakas odottaa, että saa jostain rahaa hakea nämä selvitykset, ja vuokramittari raksuttaa. Huomioitavaa on, että näitä kuluja ei korvata toimeentulotuessa.
Mitä tekee lannistettu asiakas? Soittaa ja soittaa ja taas soittaa toimeentulontuen numeroon ja puhelinlasku kasvaa. Kukaan ei ota asiaa hoitaakseen, päätös ei ole heidän ja käsittelijää ei saa puhelimeen. Päälliköt eivät ole paikalla, ovat kokouksessa tai eivät ota puheluita vastaan; sosiaaliasiamiehet ovat koulutuksessa, purkavat vanhoja puhelintiedotteitaan tai ovat muuten poissa. Siis kuka on asiakkaan puolella käytännössä, teoriassahan koko toimentulotuen organisaatio on ”auttamassa asiakasta”?
On jo aika puuttua toimeentulotuen käsittelyn epäkohtiin, sillä koko ajan kuulee näitä toimeentulotuen kummallisuuksia. Ihmiset ovat usein niin väsyneitä ja lannistuneita jatkuvasta hyppyytyksestä ja epäilyksen alaisena olosta, että eivät jaksa enää pitää puoliaan ja hakea oikeuksiaan. Ei kai rahattomien ihmisten elämä riemukasta ole muutenkaan.
Huomioitava on myös se, että toimeentulotukea hakevien määrä lisääntyy vauhdilla ja ihmisten tietoisuus oikeuksistaan kasvaa. Enää ei voida hoitaa toimeentuloasiakkaita vanhalla köyhäinhoitoasenteella. Toimeentulotuen käsittelyn ja varsinkin sen asenteen asiakkaita kohtaan on muututtava.
uutiskirje 
