Kukaan ei kai odottanut, että hallituksen ja opposition yhteispalaverista löytyisi nopeasti parantavat lääkkeet talouskriisiin. Tapaaminen oli kuitenkin hyödyllinen ihan jo sen takia, että se pidettiin. Oppositiota ei voida yhdessä tai useammassakaan palaverissa sitouttaa tuleviin ratkaisuihin, mutta sitäkin kannattaa kuunnella. Vastuu päätöksistä on kuitenkin hallituksella. Nyt joudutaan katsomaan kauemmas tulevaisuuteen. Tuskin tämän vaalikauden aikana selvää käännettä talouteen saadaan aikaan.
Monet talouden asiantuntijat ovat useammankin kerran todenneet, että talouden faktat pysyvät ihan riippumatta siitä, miten niitä tulkitaan. Poliitikkojen tehtävä on nyt vaikuttaa näihin faktoihin. He myös määrittelevät tepsivät keinot.
Hallitus joutuu valitsemaan mahdolliset leikkauskohteet ja myös sen, mitä maksuja ja veroja korotetaan. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että ei tehdä mitään. Talous on saatava pyörimään. Velkaantumisen taittamista taas ei voida – eikä ole järkevää – tehdä kertarysäyksellä. Siihen tarvitaan vuosia.
Hallitus on saanut runsaasti neuvoja valmistautuessaan maaliskuun kehysriiheen. Se on myös itse teettänyt selvityksiä ja neuvoja on annettu myös pyytämättä. Juuri ennen opposition ja hallituksen tapaamista asialla oli kolme talousalan professoria, joiden mielestä syyt talouskriisiin löytyvät pääsääntöisesti Suomen ulkopuolelta, mutta korjaustoimet on etsittävä kotimaassa.
Asiantuntija-arviossa kartoitetaan talouskriisin tilanne sekä kasvun edellytykset, mutta ei esitetä varsinaisia toimenpide-ehdotuksia. Vaihtoehtoja on ja ratkaisut ovat hallituksen käsissä. Professoreiden mukaan nyt joudutaan leikkaamaan muun muassa sosiaalisista etuisuuksista eli he esittävät ”hyvinvointivaltion palveluiden ja tulonsiirtojen mitoittamista rahoituksen kestävyyden mukaisesti”. Tuon yksityiskohtaisempaa reseptiä professoreilta ei irtoa.
Professoreiden raportissa ei ole mitään sellaista, mikä ei jo olisi ollut tiedossa. Hieman yllättävä tosin on heidän arvionsa, että nykyinen kriisi on jopa vaikeampi kuin 1990-luvun lama, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt monien eri syiden takia odottamattomalla tavalla. Suomi ei ole myöskään toipunut vuoden 2008–2009 teollisuuden romahduksesta. Kehitykseen on vaikuttanut myös liikaa luotetun Nokian kuihtuminen, paperiteollisuutta ravistellut kriisi sekä metallialan tuotteiden huonosti vetävät markkinat.
uutiskirje 
