Nihilismin ABC osa 6
Miltähän tämä meidän Nokialandiamme näyttäisi, jos Suomesta olisi sodan jälkeen suurin osa korkeakoulutetuista ja ammatti-ihmisistä häippäissyt muille maille vierahille? Ruotsihan vei Suomesta 1960-70-luvuilla pääosin maaseudun kouluttamatonta pienviljelijäväestöä, lähes 400 000 henkeä.
Miltä perinteisen työväenliikkeen internationalismin valossa näyttää tämän päivän globalisaatio? Onko se internationalismia tai solidaarisuutta, kun rikkaat teollisuusmaat houkuttelevat maahanmuuton varjolla kehitysmaiden koulutettuja kansalaisia polkemaan palkkoja ja jättämään omien maiden kouluttamattomat köyhät oman onnensa nojaan? Marxin termein tätä voisi kutsua vieraan työn luontoisanastukseksi, moderniksi orjakaupaksi.
Kolonialismin aikana Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maat lypsettiin tyhjiin luonnon varoista, sitä ennen paras työikäinen väestö ryöstettiin orjiksi. Nyt on vuorossa koulutetun väestön aivotuonti kehitysmaista. Esimerkiksi Sveitsissä maahanmuuttajat ovat keskimäärin koulutetumpia kuin sveitsiläiset itse.
Asuin Sambiassa 1988-89. Nyt neljännesvuosisadan päästä tarkasteltuna Sambia oli tuolloin kuin nykyinen elitistinen EU pienoiskoossa. Peli oli yhtä vapaata ja villiä.
Presidentti Kenneth Kaunda harjoitti hajoita ja hallitse -politiikkaa käyttämällä ovelasti hyväkseen heimojen välisiä erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Maakuntien virkamiehet ja poliisit värvättiin aina vihamielisimmistä heimoista, jotta sääliä ei tunnettu eikä armoa annettu. Tämä tehdään nyt EU:ssa epämääräisellä maahanmuuttopolitiikalla kylvämällä näin riitaa kansalaisten ja kansallisuuksien välille.
Eräänä lauantaiaamuna jouduin todistamaan outoa näytelmää pienen Mongun kaupungin torilla, kun poliisi ampui kylmäverisesti pienen pojan, joka myi mustanpörssin tupakkaa.
Kun pojan äiti meni hätääntyneenä poikansa luokse, poliisit ja sotilaat häätivät äidin aseella uhaten pois, ottivat pojan ruumiin ja heittivät kuorma-auton lavalle. Presidentti Kaunda oli edellispäivänä antanut poliiseille valtuuksia kitkeä mustanpörssin kauppaa kovinkin ottein.
Kenneth Kaunda kävi usein Suomessa patistamassa Suomea boikotoimaan Etelä-Afrikkaa. Lusakassa Kaundan vaimo omisti suuren eliittitavaratalon, jossa myytiin etupäässä eteläafrikkalaisia elintasotuotteita, joihin köyhillä ei taatusti ollut varaa. Eliitti asusteli betonimuurien ja sähköaitojen sisällä vartijoiden suojelemana viettäen rattoisaa seurapiirielämää.
Suomen ulkoministeriön virkamiehet olivat suu supussa näistä lieveilmiöistä. Olihan Sambia vuosikausia Suomen kehitysavun pääkohde. Sinne upposi Valmet-traktoreita ja Sisu-kuorma-autoja koristamaan maissiplantaasien reunamia nopean romuttamisen jälkeen. Kehitysapurahat katosivat Kenneth Kaundan klaanin salaisille tileille ulkomaille.
Eräs pitkän linjan kehitysyhteistyötä tehnyt ekonomi tiivisti minulle tuonaikaisen kehitysavun lekotellessamme uima-altaan terassilla:
-Minä kannatan lämpimästi Suomen kehitysapua. Itse olen kymmenen vuoden aikana hankkinut pelkillä päivärahoilla Suomesta kaksi omakotitaloa. Tuliterä Mersu lähtee taas Suomeen vuoden päästä.
Vaimo säesti ekonomimiestään haukkumalla viittä palvelijaansa laiskoiksi ja kutsumalla heitä mukuoiksi.
-Käytän tätä sanaa, etteivät ne ymmärrä, mitä tarkoitan, vaimo naureskeli.
Tässä 20-osaisessa juttusarjassa käsitellään vähättelyyn ja mitätöintiin tähtäävän nihilismin ilmenemismuotoja eri näkökulmista, ja miten se on ilmennyt eri aikakausina.
uutiskirje 