Seitsemättä vuotta jatkuva kansainvälinen finanssikriisi on osoittanut jälleen kerran rahamaailman ja kapitalismin synkän olemuksen. Kapitalismissa on kaikkea yltäkyllin kaikkien saatavilla, mutta harvojen saavutettavissa.
Jos lääketiede kiertäisi kehää taloustieteen tavoin, kävisimme edelleen noitatohtoreiden vastaanotolla. Ennennäkemättömästä laajuudestaan ja kehittyneisyydestään huolimatta myös rahoitusmarkkinat ovat edelleen taipuvaisia samankaltaisiin manioihin, kupliin ja romahduksiin kuin 1634–37 Hollannissa riehuneen tulppaanimanian aikana. Vastikään markkinoille tulleiden statussymboleiksi nousseiden tulppaanisipulien hinnat kohosivat tuolloin ennätyslukemiin ja lopulta romahtivat. Se oli ensimmäinen laaja finanssikriisi.
Australialaisen Queensladin yliopiston taloustieteen professorin John Quiggin (s.1956) teos Zombitalous on uusliberalistisen finanssitalouden epäonnistumisten historiaa. Maailmantalous ei toimi, koska vapaita markkinoita hallitsevat zombiajatukset: vaaralliset ja virheellisiksi todistetut väitteet. Nämä talousteorioiden kuolleet ajatukset nousevat kuitenkin zombien tavoin haudastaan säännöllisin väliajoin kummittelemaan ja sotkemaan elävien asioita.
Quiggin mukaan kovan linjan talouszombi on täysin haavoittumaton. Sillä on kuitenkin pieni, mutta ratkaiseva heikkous, joka lopulta johtaa sen tuhoon.
Joka syksy jäihin
Finanssisektori muistuttaa Pentti Haanpään kuvaamaa Päntän äijää, joka kaikista varoituksista huolimatta putoaa joka syksy jäihin, ja kyläläiset joutuvat hänet pelastamaan kerta toisensa jälkeen. Siksi rahoitusmarkkinat on erotettava tiukasti julkista takausta vaativien, yhteiskunnallisesti välttämättömien rahoitusjärjestelmien ja oman onnensa varaan jätettävien, keinottelijoiden uhkarohkeiden seikkailujen välillä.
Yhteiskunnallisesti tärkeä ”suppean pankkitoiminnan” järjestelmä on osa julkista infrastruktuuria samaan tapaan kuin sähkönjakelu tai tietoliikenneyhteydet. Siinä hallitukset voivat ottaa selvän vastuun rahoitusinfrastruktuurin vakaudesta, vastasivatpa varsinaisesta palvelutarjonnasta sitten julkiset tai yksityiset yritykset.
Nykyiset yritysjohtajat ja finanssikeinottelijat ovat Quiggin mukaan jälkiviisaita pelureita, jotka lyövät vetoa aina pelin jälkeen. Optioineen he elävät riskittömässä maailmassa toisin kuin työntekijät.
USA:ssa reaalitulot pysähdyksissä
Velkavetoisuuteen perustuvat rahoitusmarkkinat aiheuttivat muun muassa USA:ssa paradoksin heikentämällä kansalaisten tulojen ja kulutuksen välistä yhteyttä.
Tulotason laskiessa yhdysvaltalaisten kotitalouksien oli mahdollista ottaa lainaa pitääkseen kulutustasoaan yllä. Yhdysvalloissa esimerkiksi kokopäiväisen miestyöntekijän reaalitulot eivät ole kasvaneet vuoden 1974 jälkeen.
Tämä on peitelty veronalennuksilla ja kotitalouksien velanotolla. Tulojen heilahtelujen lisääntyminen näkyikin ylivelkaantuneiden ihmisten määrän kasvuna. Henkilökohtaista konkurssia hakee USA:ssa vuosittain yli kaksi miljoonaa ihmistä.
Quiggin mielestä päättäjät ovat tipahtaneet kaiken todellisen yhteiskunnallisen tiedon ulkopuolelle.
Merkillepantavaa kirjan suomennoksessa on, että Tampereen yliopiston taloustieteen ja sosiologian neljätoista kurssilaista osallistui taloustieteen yliopistonlehtori Hannu Laurilan ja tohtorikoulutettava Olli Herrasen kanssa suomennostyöhön. Ajankohtaistakin ajankohtaisempi teos tästä talouszombikummitusten oudosta maailmasta.
John Quiggin: Zombi-talous. Suomennos: Hannu Laurila, Olli Herranen & työryhmä. Osuuskunta Vasta-paino 2014. 342 sivua.
uutiskirje 
