”Seuratkaa minua, teillä on mahdollisuus tulla minun kaltaisekseni”, sanoi Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi.
Populismista väitöskirjaa valmisteleva Laura Parkkinen lukee Berlusconin ja Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin samaan uusien populistien joukkoon. Se ottaa vaikutteita sekä protestipopulismista, joka on kritiikkiä modernisaatiota vastaan että identiteettipopulismista, jolla luodaan vahvaa kansallista identiteettiä ja muukalaisvihaa. Uusi populismi käyttää ideologianaan tunteita, erityisesti empatiaa, Parkkinen kirjoittaa Politiikasta-verkkojulkaisussa.
Parkkisen mukaan Soini löytää puheisiinsa vertauksia sodasta ja jalkapallosta, mutta eniten uskonnosta.
Sekä Soini että Berlusconi esiintyvät nöyrinä ja terapeutteina, jotka laittavat omat intressinsä sivuun. Kansallista identiteettiä rakennetaan uskolla symbolien sijaan.
Ei järki, vaan johtajien seuraaminen
Soinia ei haittaa, vaikka hän on Suomessa hyvin pienen katolisen kirkon jäsen ja valtauskonto on luterilaisuus. Saarnapuheita tutkineen Pirkko Leiberin väitöskirjan mukaan suomalaiset haluavat papeiltaan ennen kaikkea värikkyyttä, lähestyttävyyttä ja ymmärrettävyyttä. Näitä elementtejä Soini edustaa, Parkkinen kirjoittaa.
”Uuden populismin edustajien kuten Soinin – samoin kuin myös Berlusconin – sanoman voisi tulkita siten, että tavoitteena ei ole logokseen eli järkeen vaikuttaminen, vaan johtajien seuraaminen. Uskonnollinen kokemus on henkilökohtaista, mutta symbolit ja kieli, joiden kautta kokemusta tulkitaan, ovat pitkälti yhteisöllisesti määräytyneitä. Uusi populismi tarjoaa yhteisöllisen identiteetin, jossa se käyttää hyväkseen uskonnosta tuttua kieltä, viihteellisyyttä ja tunnetiloja. Kun populismissa ei ole selvää ideologiaa, uskonto korvaa sen.”