Chilen Valparaíso tunnetaan tärkeänä satamakaupunkina ja matkailukohteena. Huhtikuinen tuhoisa tulipalo oli muistutus jyrkistä tuloeroista, joiden seurauksena kaupungissa on enemmän slummeja kuin muualla Chilessä.
Huhtikuun 12. päivänä syttynyt palo tuhosi 2 000 taloa ja ajoi 10 000 ihmistä kodeistaan. Kuolonuhreja oli vähintään 12, ja tuli jatkoi kytemistään päiväkausia.
Valparaísossa on 250 000 asukasta, ja kaupunki on rakennettu 42 kukkulalle merenlahden äärellä. Liekit levisivät kuudelle kukkulalle, joilla tiuhaan rakennetut pienet puutalot muodostivat slummimaisen asutuksen.
Tuloerot Valparaísossa ovat suurimpia Chilessä.
Iloisilla väreillä maalatut talot nostivat Valparaíson YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon maailmanperintökohteeksi 2003.
Koti katosi liekkeihin
Cerro El Litren kukkulalla asunut Jorge Llanos, 60, oli palaamassa töistä vihannestorilta, kun hän näki kotikulmiensa muuttuneen tulimereksi.
– Talosta ei jäänyt jäljelle mitään, menetin kaiken, sanoo Llanos, joka on ollut siitä asti hätämajoituksessa läheisellä koululla.
Valparaíson asukkaista 22 prosenttia elää köyhyydessä, kun maan keskiarvo on 14 prosenttia. Kaupungissa asuu kolmannes kaikista Chilen slummiasukkaista, kertoo asunnottomia avustava Katto Chilelle -säätiö.
Myös tuloerot ovat Valparaísossa ennätysluokkaa. Kaupunkilaisten köyhin kymmenesosa ansaitsee vajaat 200 euroa kuussa ja rikkain 5 000 euroa enemmän.
– Tulipalo koetteli kovimmin slummeissa asuvia perheitä ja paljasti heidän haavoittuvuutensa, sanoo Katto-järjestöä Valparaísossa johtava Alejandro Muñoz.
Hänen mukaansa tuli sai alkunsa ylhäältä metsävyöhykkeeltä ja levisi helposti puurakenteissa tuhoten tyystin neljä slummia. Palo oli laajuudeltaan – 900 hehtaaria – tuhoisin Chilen kaupungeissa koettu.
Spontaania rakentamista
Chilen kaupungit on paljolti rakennettu ilman suunnitelmaa, asiantuntijat sanovat. Maaseudulta paremman elämän toivossa tulleet perheet ovat pystyttäneet kotinsa suurten kaupunkien laidoille.
– Keskushallinto tai paikalliset viranomaiset eivät ole lotkauttaneet korvaansa tälle köyhän väestön muuttoliikkeelle Valparaísossa tai muuallakaan, sanoo Alberto Hurtadon yliopiston antropologi Leonardo Piña.
Maailmanperintötittelin ansiosta kaupunkiin virtasi kosolti Amerikan kehityspankin rahaa, mutta köyhyyttä se ei Piñan mukaan helpottanut. Tärkeintä olisi kohentaa elämisen laatua peruspalvelujen avulla, hän vaatii.
uutiskirje 
