Tuoreen Eurostatin kuluttajahintatutkimuksen mukaan Suomi on Euroopan kolmanneksi kallein maa. Miksi, sitä sopii kysyä.
Ensimmäisenä vedotaan työvoimakustannuksiin. Ovathan ne korkeat, jos verrataan Kiinaan tai Bulgariaan. Mutta työvoimakustannukset Suomessa ovat hieman eurooppalaisen keskitason alapuolella. Palkkataso on keskitasoa, työn tuottavuus maailman huippua.
SAK:n päättäjänä tulee sellainen olo, että olemme sittenkin tehneet tyhmiä ratkaisuja. Olemme tietoisesti valinneet erittäin matalan palkankorotuslinjan eli tuporatkaisut. Niiden avulla piti hillitä työvoimakustannusten nousua, turvata työllisyys ja tasainen ostovoiman kehittyminen. Näin luulimme tekevämme, ja tulos on tässä!
Toteutunut on vain matala palkkataso. Työttömyys on pilvissä ja ostovoima aivan banaanivaltioiden tasoa. Kyllä minua sapettaa ja hävettää!
Ruoka on Suomessa Eurostatin mukaan 25 prosenttia kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa. Maksamme osan ruoastamme toiseen kertaan verotuksen kautta maataloustukiaisina. Ruoan hinta on niin vakava asia, että sitä on tarkasteltava laajemmin kuin tuottajia ja tukiaisia syyttämällä.
Palkan huono ostovoima vauhdittaa maaseudun autioitumista. Kovan hintatason ja kireähkön ja yhä kiristyvän verotuksen maassa joutuvat pienten paikkakuntien pienten työpaikkojen työntekijät yhä ahtaammalle.
Työttömänä ei olisi varaa olla, koska se heijastuu koko työuraan. Työttömyyden ja pakkolomien seuraus on pienentynyt eläkekertymä.
Huono palkka ja heikommat työolot ovat kova hinta maaseudun autioitumista vastaan taistelusta. Jos ei ole maata eikä metsää, eipä juuri tule tukeakaan, tai tuki on niin pieni, että sillä ei maaton ja metsätön palkallaan elävä tule toimeen. Tämä on minusta eriarvoista suomalaisessa elinkeinopolitiikassa.
Jos elää oman palkkatyön varassa, ei ole yhdentekevää, millaiselle työnantajalle nahkansa myy. Tämä on koko elämän pohjan valinta, joten sen on oltava mahdollisimman kestävä. Elämäänsä ei voi rakentaa yhteiskunnan tuen varaan. En todellakaan usko, että maataloustuottajat ovat mielissään siitä, että tulotaso on kiinni tukiaisista. Työnsä tuloksilla on tultava toimeen. Enkä usko, että nykytila jatkuu loppumattomiin. Yhteiskunnan tuella ei voida pitää koko Suomea asuttuna.
Hallituksen toimet ovat edellä kirjoittamani valossa täysin käsittämättömiä. Korotetaan energiaveroja, jotka vievät erityisesti maaseudun pienet yritykset entistä ahtaammalle ja nostavat maataloustuottajien kustannuksia. Kun Euroopan kalleimman ruuan maassa tuottajahinnat ovat niin alhaiset, että ilman tukia ei tuottaja pärjää, niin mikä logiikka tässä on? Metsäteollisuudelle energiaveronkorotuksesta koituu hirveä lisälasku, joka vähentää alan työpaikkoja. Työpaikat sijoittuvat ympäri Suomea ja ovat sijoituspaikkakunnilleen kultaakin kalliimpia, mutta eivät Vanhasen hallitukselle. No, laskettiinhan metsänomistajan verotusta puun myynnistä. Ilmeisesti Pekkarinen laski, että metsäteollisuuden alasajon vuoksi myymättä jäävä puu voidaan myydä energian tuotantoon – ja keskustan äänet turvata. Muusta viis.
Tämän riipustukseni clou on siinä, että maaseutu ei pärjää ilman ihan oikeita työpaikkoja maatalouselinkeinon ulkopuolelta.
Joku ne hinnat asettaa!
uutiskirje 
