Jyrki Käkönen ehdottaa kyvykkäitä rauhanturvaajia
Tallinnan yliopiston Jean Monnet -professori Jyrki Käkönen sanoo, ettei Euroopan unionin pidä lähteä kilpailemaan Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton kanssa sotajoukkojen kehittämisessä vaan sen pitää keskittyä ennalta ehkäisevien ja kyvykkäiden rauhanturvajoukkojen luomiseen.
Käkönen kertoo, että EU:lla on syntynyt paineita oman sotavoiman kehittämiseen. Merkittävät paineet tulevat – ehkä yllättäen – Aasiasta.
Ennen Tallinnaan siirtymistään Käkönen oli lähes vuosikymmenen Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen johtajana ja eläköityi hiljattain Tampereen yliopiston Jean Monnet -professorin virasta. Hän on keskittynyt Euroopan ohella Aasian turvallisuuskysymyksiin.
Käkösen mukaan Aasian nousevat taloudelliset ja poliittiset mahdit, erityisesti Kiina ja Intia, eivät pidä EU:ta varteenotettavana partnerina, kun siltä puuttuu niiden mukaan yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja organisoidut sotavoimat.
Aasiassa arvostetaan
sotavoimaa
Käkönen sanoo, että Aasiassa arvostetaan edelleen raakaa sotavoimaa.
– Kiinassa ja Intiassa katsotaan nimenomaan sillä lailla, että EU ei ole – miten sen sanoisi – sillä lailla kelvollinen partneri Aasian politiikassa, kun sillä ei ole omaa organisoitua armeijaa. Aasiassa nähdään, että siellä tarvitaan edelleen perinteistä kovaa politiikkaa.
Käkösen mukaan Intiassa ja Kiinassa katsellaan maailmaa edelleen perinteisten geopolitiikan ja voimapolitiikan näkökulmista. Silloin korostuu sotilaallisen voiman merkitys.
Yhdysvallat on sotakykynsä vuoksi Aasiassa arvostettu – ja pelätty. Käkönen sanoo, että se on voimapoliittisen kykynsä vuoksi haluttu partneri.
Yhdysvalloissa uuden presidentin Barak Obaman aikana siihen on nyt otollinen aika.
– Obama näyttää pikku hiljaa omaksuneen saman näkökulman, joka EU:lla on ollut, että maailmassa ei ole vihollisia vaan potentiaalisia partnereita.
”Ei pidä kilpailla
sotavoimilla”
Käkösen mukaan EU:n ei ole viisasta lähteä kilpailemaan Nato:n hyvin organisoitujen perinteisiin sotilaallisiin operaatioihin kykenevien sotajoukkojen kanssa, joita kriisinhallintajoukoiksi kutsutaan. Se olisi lyhytnäköistä.
– EU:n ei itse pitäisi mennä siihen harhaan, että sen merkitys kasvaa vain sitä kautta, että sillä on selkeät sotavoimat. Käytännössähän se merkkaisi sitä, että Nato joutuisi sivuun ja Euroopan joukot olisivat EU:n omia joukkoja.
– Silloin sillä olisi lähes samanlainen kyky kuin Yhdysvalloilla. Mutta se ei varmaankaan ole järkevä linja. EU:kin tukisi silloin paluuta voimapolitiikkaan.
EU olisi Käkösen mukaan nähtävä edelleenkin myös turvallisuuspolitiikassa vaihtoehtona.
– EU:n tulisi pitää kiinni rauhanprojektistaan.
EU:lle kyvykkäät
rauhanturvajoukot
EU:n rauhanprojektin linjan mukaista olisi Käkösen mielestä kehittää EU:lle omat kyvykkäät rauhanturvajoukot. Filosofialtaan ne olisivat perinteisten Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukkojen kaltaisia, mutta niillä olisi parempi varustus ja lupa aseiden käyttöön.
– EU:lla pitäisi olla nimenomaan sellaista kykyä, että se ihan aidosti pystyisi – ei niinkään syntyneiden kriisien hallintaan vaan – konfliktien ennalta ehkäisemiseen. Se voisi sijoittaa tätä sotilaallista voimaansa semmoisiin paikkoihin, joissa konfliktit ovat vasta kehittymässä.
Käkösen mukaan eräät EU:n Afrikan-kriisinhallintaoperaatiot ovat aika pitkälle tämän idean mukaisia.
Käkönen arvioi, että juuri sellaiset EU-joukot, jotka eivät näyttäydy varsinaisina hyökkäysjoukkoina, mutta joilla olisi sotilaallista voimaa, saattaisivat olla myös hyvää imagopolitiikkaa Aasiassa.
– Silloin EU ei näyttäisi Aasian suunnalla samalla lailla pelottavana voimankäytön uhkana kuin Yhdysvallat, joka on nyt Aasiassa vähän toiminut kuin elefantti posliinikaupassa, kun se on käyttänyt siellä raakaa voimaa.
EU:lle omat ulko- ja
puolustusministerit
Käkönen sanoo, että EU:lla on mainettaan parempi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Silti siinä on paljon kehittämisen varaa.
EU:ta kritisoivat tahot näkevät ulko- ja turvallisuuspolitiikan Käkösen mukaan liian kapea-alaisesti, kriiseihin ja sotilaalliseen toimintaan keskittyväksi.
– EU on onnistunut aika pitkään ja menestyksekkäästi yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa jo paljon ennen kuin tästä asiasta alettiin puhua. Jos me ajatellaan EU:n laajenemista, niin senhän toteuttaa komissio ja se on menestyksekästä ulkopolitiikkaa siihen saakka kunnes uudet maat ovat jäseniä.
Se on ollut Käkösen mukaan todella rauhaa rakentavaa ennalta ehkäisevää ulko ja turvallisuuspolitiikkaa.
Käkönen sanoo, että sen tukemiseksi EU:lle pitäisi perustaa sekä omat ulkoministerin että puolustusministerin virat.
– Siten kansallisten ulkoministereiden rooli jäisi vähäisemmäksi. Samalla tavalla pitäisi tehdä puolustuspolitiikassa. Mutta silloin taas ollaan sillä vaikealla alueella, että luovutetaan tätä perinteistä kansallista suvereniteettia.
Venäjä-politiikassa
tyhmyyttä
Käkönen yhtyy Ulkopoliittisen instituutin UPI:n johtajan Raimo Väyrysen Kansan Uutisten Viikkolehdessä (10.7.) esittämään kantaan, että EU:lta puuttuu Venäjä-politiikka mutta jäsenet toteuttavat omaa itsekästä politiikkaansa Venäjän kanssa. Tätä Venäjä käyttää hyväkseen heikentääkseen EU:ta
– Tämä on juuri sitä EU:n heikkoa politiikkaa jota Kiina ja Intiakin edistävät. Ne eivät pidä EU:ta partnerina eivätkä niinkään neuvottele EU:n kanssa vaan juuri yksittäisten jäsenmaiden kanssa.
– Voisi sanoa, että nämä yksittäiset EU-maat tukevat EU:n alamäkeä tällaisella politiikallaan.
Käkösen mukaan sitä voisi sanoa EU-maiden tyhmyydeksi.
uutiskirje 