Jos miellät Ruotsin edistykselliseksi, luovaksi ja rauhaa edistäväksi maaksi, joka ajattelee globaalisti ja puolustaa kansainvälistä oikeutta, näkemyksesi on valitettavasti vanhentunut.
Ruotsin turvallisuus- ja ulkopoliittinen eliitti on viime vuosikymmeninä reivannut maan kurssia 180 astetta, eikä muutoksista ole juuri keskusteltu julkisesti. Maan johto on lojaalimpi Brysselille ja Washingtonille kuin omalle kansalleen.
Ruotsi ei ole enää puolueeton, ja liittoutumatonkin se on vain muodollisesti: läheisimmät kumppanit ovat Yhdysvallat ja Nato. Omista linjanvedoista on luovuttu Euroopan unionin ja Naton hyväksi. Viimeinen merkki omasta ajattelusta oli Palmen komissio, joka perustettiin pohtimaan aseriisuntaa vuonna 1982.
Suuri asekauppias
Ruotsi ei enää arvosta YK:ta, eikä sillä ole yhtään rauhanturvaajaa järjestön riveissä.
Ydinaseriisuntaa ei pidetä ajankohtaisena, mutta yksi asia on ennallaan: Ruotsi on väkilukuun verrattuna maailman suurin asekauppias.
Ruotsi ei sitoudu enää pienten valtioiden suojeluun kansainvälisen lain nojalla. Johto tuki Serbian ja Kosovon pommituksia ja hyväksyi hyökkäyksen Irakiin. Libyan pommituksissa Ruotsi oli mukana, joskin vain tiedustelulennoilla.
Ruotsi ei kannattanut aiottua hyökkäystä Syyriaan, muttei myöskään vastustanut lännen tukea oppositiolle, johon kuuluu al-Qaidan liittolaisia.
Kansa maksaa laskun
Seuraavassa joukko tuoreita tapahtumia, jotka heijastavat Ruotsin valitsemaa tietä.
Ruotsi selvisi kylmästä sodasta puolueettomana ja liittoutumattomana, mutta nyt harkitaan Nato-jäsenyyttä, vaikka mikään analyysi ei viesti maahan kohdistuvasta uhasta.
Älyllinen keskustelu turvallisuudesta ja puolustuksesta käsittelee nykyisin inhimillistä turvallisuutta, ympäristöä ja tietotekniikan haasteita, mutta Ruotsin eliitti puhuu vain aseista.
Vaarallista keskustelua ohjaavat byrokraattiset intressit, ja lasku lankeaa veronmaksajille, joita nämä intressit uhkaavat enemmän kuin Vladimir Putin.
Hysteerinen tulkinta Ukrainan kriisistä johtaa Ruotsin hävittäjien varustamiseen risteilyohjuksilla.
Ihanteet hukassa
Maa, joka aiemmin pyrki parantamaan maailmaa, on liittynyt militarismin rintamaan. Samaan aikaan, kun Nato ja Yhdysvallat heikkenevät, Ruotsi aikoo laittaa kaikki munat juuri siihen koriin.
Ruotsilla ei ole linjaa suhteessa Brics-maihin – Brasiliaan, Venäjään, Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan – tai käsitystä maailmasta 20 vuoden päästä. Ruotsilla ei ole ihanteita, arvoja tai sitoumuksia, se tyytyy seuraamaan Natoa, Yhdysvaltoja ja EU:ta.
Svenska Dagbladetin mukaan Yhdysvaltain Ruotsin-lähettiläs Mark Brzezinski kehotti hiljan Ruotsia liittymään Natoon, koska muuten maa ei saa apua, jos sinne hyökätään.
Jokainen tietää, ettei Ruotsi olisi Venäjän hyökkäyksen ensimmäinen kohde, mutta Nato haluaa alueen valvontaansa ennen kuin Venäjän joukot ilmaantuvat muualle Pohjolaan.
Kyvytön puolustus
Ruotsi siis kiinnostaa Natoa paljon enemmän kuin Nato Ruotsia. Silti ruotsalaisille on tolkutettu oman puolustuksen heikkoutta perusteena Natoon liittymiselle.
Jos asevoimat ei pysty suojelemaan yhdeksää miljoonaa asukasta liki kuuden miljardin euron vuosibudjetilla, joka kuuluu henkeä kohti laskettuna maailman korkeimpiin, on aika kysyä, miten tehoton ja kallis armeijasta oikein pitää tulla ennen kuin johto erotetaan.
Toukokuun alussa päätettiin, että Naton Awacs-tutkakoneet saavat käyttää Ruotsin ilmatilaa Ukrainan kriisiin liittyen.
Ruotsi ja Suomi pohtivat nyt, miten saada Natolta sotilaallista apua ja jopa joukkoja. Naton jäsenmaat Tanska, Norja ja Islanti eivät ole koskaan menneet niin pitkälle.
* Jan Öberg johtaa rauhan- ja tulevaisuudentutkimukseen erikoistunutta Transnational Foundationia Lundissa.
uutiskirje 
