Vain poliitikot ovat hitaita
– Ihmiset ovat Itämerestä huolissaan, mutta eivät tiedä mitä tekisivät, Gröning pohtii.
Teos, jossa Gröningin valokuvaan on liitetty kuvataiteilija Kaj Stenvallin ankkahahmo, myytiin huutokaupassa Itämeren suojelutyöhön 26 000 euron hinnasta. Timo Sarpanevan Kajakki-veistos meni samaan tarkoitukseen 15 000 eurolla.
Gröning on lievästi harmissaan. Enemmänkin huutokaupassa olisi voinut saada, hyvään tarkoitukseen.
Taiteilijoiden panos on kova. Sarpanevan Milanon triennaalessa 1954 esitetty lasiveistos on mainittu myös Quinnesin ennätysten kirjassa maailman kalleimpana modernin lasitaiteen teoksena. Lahjoituksen takana on taiteilijan poika Tom Sarpaneva.
Gröning odottelee taiteilijoiden ja muun kulttuuriväen liittyvän sisämeren suojeluliikkeeseen. Rock- ja muutkin viihdetaiteilijat ovat sitoutuneet ilmaisesiintymisillään hyväntekeväisyyteen. Nyt on Gröningin mukaan Itämeren aika.
– Joka ihmisen pitää olla remontissa mukana, Gröning esittää.
– Kun jotakin tekee, ihmiset tulevat perässä.
Taiteilijoiden teokset myytiin suurten purjelaivojen tapahtumassa Tall Ships´ Racesissa viime viikonvaihteessa Turussa. Gröning arvioi, että myynti on vain lähtöpaukku suuremmallekin Itämeren pelastamiseen sitoutumiselle.
Gröning uskoo kulttuuripiirien heräämisen vetävän perässään pitemmältikin yleisen kansalaismielipiteen. Sen jälkeen on poliitikoidenkin seurattava.
Liike-elämä
ymmärtänyt
– Liike-elämä on tosissaan mukana. Tuotantotavat ovat muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi, Gröning sanoo.
Viking Line ja Silja ovat vähentäneet rikkipäästöjään. Ei liike-elämäkään Gröningin mukaan voi toimia, jollei luonnon antamia raja-arvoja noudateta.
Tuotantotavat ovat muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi. Gröningin mukaan ollaan jo jouduttu tilanteeseen, jossa bisnes sopeutuu luonnon asettamiin rajoihin.
Kahtalaista
bisnestä
Gröningin mukaan ympäristöimagoon yritykset suhtautuvat kahtalaisesti. On yrityksiä, jotka haluavat vain ottaa ympäristömyönteisen brändin itselleen. Toiset myös sitoutuvat toimimaan ympäristön ehdoin.
Ympäristöbisneksellä on monia ulottuvuuksia. Esimerkiksi Turun osuuskauppa tarjoaa asiakasomistajilleen mahdollisuuden antaa pullon- ja tölkinpanttirahansa Saaristomeren suojeluun.
Osuuskauppa hankkii itselleen suojelumyönteisen kuvan, mutta kustannuksista vastaa kuluttaja. Mahdollisuuden tarjoaminen on hyvä merkki. Yrityksen omasta vastuusta se ei vielä kerro.
Helsingin ympäristökeskuksen tekemän kyselyn mukaan jopa 99 prosenttia vastanneista olisi valmis antaman rahalahjoituksen Itämeren puhdistamiseksi. Ihmiset ovat meillä jo valveutuneita.
Lähes puolet yli 300 eri puolilla Suomea vastanneista katsoi, että Itämeren tila on 30 vuoden kuluttua huonompi kuin nyt. Vastaajista noin 80 prosentilla oli kesämökki tai koti Itämeren rannikolla tai sen tuntumassa.