Intian naispoliitikot kyllästyneet kykkimään taivasalla

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Krupa Shanti, 36, valittiin Mallampetan kyläneuvoston puheenjohtajaksi vajaa vuosi sitten. Hänen kautenaan moni asia on kohentunut – sadat kyläläiset ovat nousseet köyhyysrajan yläpuolelle ja alkaneet saada lakisääteisiä tukia.

Yksi elintärkeä asia on kuitenkin säilynyt rempallaan: naisilta puuttuvat siedettävät saniteettitilat.

– En ole saanut järjestettyä rahoitusta yhdenkään käymälän rakentamiseen, Shanti sanoo. Hän myöntää olevansa erittäin turhautunut tilanteeseen, joka pakottaa hänet itsensä ja muut naispuoliset valtuutetut etsimään helpotusta pellonreunoilta ja epämääräisistä pusikoista.

Kuudensadan kilometrin päässä Chowtapallin kyläneuvostoa johtava Sandhya Rani on Shantin tavoin turhautunut ja kiukkuinen. Hän valittaa työajan valuvan hukkaan, koska kunnantalolta puuttuvat niin vessat kuin juokseva vesikin.

– Joka kerta, kun haluan käydä vessassa, minun täytyy kiirehtiä kotiin, Rani selittää.

– Miten näissä oloissa voi tehdä töitä?

Sietämättömästä tilanteestaan huolimatta Rani on hyväosainen kollegoihinsa verrattuna. Hän on neuvoston kymmenestä naisjäsenestä ainoa, jonka kotoa ylipäätään löytyy vessa.

Väkivalta pelottaa

Käymälöiden puute on yleinen ongelma 1,2 miljardin asukkaan Intiassa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan Intialla on kyseenalainen kunnia olla maa, jossa suhteellisesti suurin osa ihmisistä joutuu tekemään tarpeensa taivasalla.

Vuoden 2011 väestönlaskennassa kävi ilmi, että maaseudulla käymälä puuttuu 70 prosentilta talouksista, eikä sitä löydy viidesosasta kaupunkikotejakaan. Intialaisella onkin todennäköisemmin käytössään matkapuhelin kuin kunnon vessa.

Ulkona ulostaminen ei ole pelkästään noloa, se on myös vaarallista. Yöllä suojaisaa paikkaa etsivät naiset ovat vaarassa joutua raiskaajien ja tappajien käsiin. Kahdesta toukokuun 28. päivänä raiskatusta ja hirtetystä tytöstä kerrottiin mediassa maailmanlaajuisesti. Sen jälkeen samanlainen tapahtumasarja on toistunut samalla alueella ainakin neljä kertaa.

Yhdelläkään uhreista ei ollut käytössään käymälää ja heistä jokaisen kimppuun hyökättiin yöllisellä tarpeidentekomatkalla. Naispoliitikot pelkäävät omasta puolestaan, sillä paikallispolitiikassa vihamiehiä saa herkästi ja yölliset puskakäynnit voivat houkuttaa vastustajat väkivaltaan.

Nöyryytys tekee työnteosta sietämätöntä

Intia tukee käymälöiden rakentamista maaseudulle sekä alennettuina materiaalikustannuksina että suorina avustuksina. Krupa Shantin mukaan se ei kuitenkaan riitä, vaan syrjäseutujen köyhimmille kustannukset jäävät edelleen liian korkeiksi. Intialaisista 30 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella eli vähemmällä kuin 1,25 dollarilla päivässä.

Vessaongelman ratkaisemisen lisäksi Intialla on ratkaistavanaan syrjäseutujen vesiongelma. Handitolan kyläneuvostoa johtava Sukhantibai Partiti on yrittänyt kuusi vuotta toteuttaa Handitolassa kansallista sanitaatiokampanjaa, jonka tavoitteena on saada käymälä kaikille vuoteen 2017 mennessä. Kuudessa vuodessa hän ei ole saanut vessaa edes itselleen.

– Lähes puolet vuodesta olemme riippuvaisia yhdestä lammikosta, josta koko kylä saa kaiken vetensä. Kannamme muutamalla astialla vettä ruuanlaittoon ja juomavedeksi, mutta ei ole mahdollista kantaa ämpärikaupalla vettä vessaa varten, Partiti kuvailee, ja sanoo lopettavansa kylän johtamisen meneillään olevan kauden päättyessä. Nöyryytys, jonka toistuva helpotuspaikan etsiminen aiheuttaa, on tehnyt työnteosta sietämätöntä.