Pintaa syvemmältä
Tänä kesänä Irakin ja Syyrian alueille perustettu Islamilainen valtio (Islamic State, IS) on sekä hämmästyttävän moderni että kauhistuttavan keskiaikainen. Sosiaalista mediaa käytetään suunnitelmallisesti. Ammattimaisesti kuvatuissa mainosvideoissa näytetään raakoja teloituksia – tämän katsotaan ilmeisesti vahvistavan yhteisön moraalia ja yhteenkuuluvuutta. IS:n alueella on oma, toistaiseksi alkeellinen hallinto ja aseellisten taistelujen mukana liikkuvat rajat, mutta ideologia on yhtenäinen ja tiukka.
Ideologia on salafismi, islamin vanhoillisin haara, joka todella pyrkii takaisin keskiaikaan. Sen lähtee profeetta Muhammedin sanoista, joiden mukaan hänen ikäpolvensa oli paras, seuraava ikäpolvi toiseksi paras ja sitä seuraava kolmanneksi paras. Sen vuoksi salafismi pyrkii seuraamaan näiden kolmen perustajasukupolven esimerkkiä; pitää elää ja uskoa kuten nämä esi-isät, salaf. Suuntaus on voimissaan varsinkin Arabian niemimaalla, erityisesti Qatarissa, Emiraateissa ja Saudi-Arabiassa.
Sieltä oli myös Osama bin Laden kotoisin, mutta hän lähti Afganistaniin taistelemaan talebanien edustaman vanhakantaisen ajattelun puolesta. Hän onnistuikin keräämään melko suuren joukon samanhenkisiä nuoria miehiä ympäri islamilaista maailmaa perustamaansa järjestöön al-Qaidaan.
Abu Bakr al-Baghdadi on nyt kalifi Ibrahim.
Heihin kuului mies, joka oli ottanut nimekseen Abu Bakr al-Baghdadi. Hän ei kuitenkaan ollut Bagdadista, vaan Samarrasta, jossa hän syntyi vuonna 1971. Al-Baghdadin sanotaan kuuluvan profeetta Muhammedin jälkeläisiin. Hän opiskeli Bagdadissa jumaluusoppia.
Afganistanilaisten lähteiden mukaan al-Baghdadi lähti 1990-luvun lopulla Afganistaniin, jossa hän tapasi jordanialaisen Abu Musab al-Zarqawin. Tämä oli raakuudestaan tunnettu pikkurikollinen, joka oli istunut useita vuosia Jordanian vankiloissa. Niissä hän oli radikalisoitunut ja hänestä oli tullut ääri-islamisti.
Al-Zarqawi perusti arabialaisen ryhmän, nimeltä Jund al-Sham (Suur-Syyrian armeija), joka toimi al-Qaidan yhteydessä Kabulissa ja Heratissa. Herat sijaitsee lähellä Iranin rajaa ja on persialaisen kulttuurin vaikutuspiirissä.
Al-Baghdadi ja al-Zarqawi jakoivat talebanien inhon šiialaisuutta ja Irania kohtaan ja voi helposti ajatella, että Heratin valinta toiminnan kohteeksi liittyy tähän. Al-Baghdadi oli paljon tekemisissä varsinkin talebanien opetusministerin kanssa. Nämä tiedot ovat kuitenkin vahvistamattomia, tiedot al-Baghdadista ovat ylipäätään niukkoja.
Al-Zarqawi perusti Irakin al-Qaidan Yhdysvaltain johtaman sotaretken jälkeen vuonna 2003 ja al-Baghdadista tuli hänen lähimpiä miehiään. Al-Baghdadilla oli akateeminen koulutus, hän oli saanut Bagdadin islamilaisesta yliopistosta filosofian tohtorin arvon opiskeltuaan islamilaista kulttuuria, historiaa, šaria-lakia ja juridiikkaa. Ehkä tällä perusteella hän johti šaria-komiteaa JJASJ-vastarintaryhmässä (Sunnikansan armeija), jonka hän ja eräät muut perustivat Yhdysvaltain armeijan tulon jälkeen.
Kun ryhmä liittyi yhteen Irakin al-Qaidan johtaman suuremman ryhmän kanssa, hänestä tuli uuden järjestön neuvotteluelimen jäsen ja vuonna 2010 sen johtaja. Sen nimi oli silloin Irakin islamilainen valtio (ISI).
Tämä voi kuulostaa järjestöjyrän ei ihan poikkeukselliselta uranousulta. Saattaa kuitenkin olla, että al-Baghdadi on poikkeuksellisen määrätietoinen, laaja-alainen ja pystyy käyttämään uusia tilanteita hyväkseen.
ISI:n ensimmäinen tehtävä oli vastustaa Yhdysvaltain miehitystä. Sen toiseksi tehtäväksi tuli puolustaa sunneja Bagdadin šiiahallitusta vastaan.
Mutta kun Syyriassa puhjennut sunnien ja muiden sota maallista mutta šiiataustaista hallitusta vastaan alkoi houkutella jihadisteja eri puolilta maailmaa, al-Baghdadi teki ISI:stä ISIS (myös lyhennettä ISIL käytetään), lisäten sen toimintakenttään Suur-Syyrian, ja alkoi toimia sielläkin.
Al-Nusra-järjestö toimi jo Syyriassa al-Qaidan jäsenjärjestönä, mutta al-Baghdadi ryhtyi sotimaan sitä vastaan ja yritti samalla pakottaa sen alaisuuteensa. Osama Bin Ladenin seuraaja Ayman al-Zawahri ei hyväksynyt tätä. Hän piti al-Baghdadia liian lahkolaisena ja verenhimoisena jopa al-Qaidan mittapuissa.
Al-Baghdadi ei antanut tämän vaikuttaa, vaan julisti islamilaisen valtion ja siihen liittyvän kalifaatin. Nyt hän on siis kalifi Ibrahim ja edellyttää kaikilta muslimeilta hengellistä kuuliaisuutta.
Jotkut ovat ihmetelleet, miksi al-Baghdadin joukot eivät ole taistelleet ”ulkoista” vihollista (kuten Syyrian hallitusta) vastaan yhtä paljon kuin ”sisäistä” vihollista vastaan. Tämä liittyy kuitenkin salafistien käsitykseen siitä, mitä on tärkeintä. Niin kauan kuin muslimien hallitsemilla alueilla esiintyy hengellistä ”epäpuhtautta”, sen poistaminen on kaikkein tärkeintä. Tässä he viittaavat profeetta Muhammedin ensimmäiseen seuraajaan eli kalifiin. Abu Bakr al-Baghdadi katsoi tärkeämmäksi taistella kerettiläisiä vastaan kuin valloittaa uusia maita islamille. Hänen etunimen valintansa ei ollut satunnainen.
Salafistit katsovat laajemminkin tärkeimmäksi tehtäväkseen taistella šiialaisia ja kerettiläisiä vastaan. Heidän hengelliset ”serkkunsa”, Saudi-Arabian wahhabiitit, toimivat suurin piirtein samalla tavoin.
Mutta onhan IS:llä myös taisteluosastonsa. Ne ovat suurelta osin tšetšeenien johtamia.