Siirtotyöntekijät työskentelevät riisto-olosuhteissa Malesian palmuöljyplantaaseilla. Finnwatchin tiistaina julkaisemassa raportissa Viidakon lait paljastetaan, kuinka suomalaiset yhtiöt eivät ole kiinnittäneet huomiota alihankintaketjun eettisyyteen.
Finnwatch teki kenttätutkimuksen neljällä malesialaisella plantaasilla. Plantaasien omistaja, palmuöljyntuottaja IOI Group, tuottaa palmuöljyä suomalaistenkin yritysten tarpeisiin.
Kaikkiaan Suomeen tuodaan vuosittain runsaat 1,11 miljoonaa tonnia palmuöljyä. Palmuöljyä käytetään paitsi biodieselin tuotannossa myös elintarviketeollisuudessa ja kosmetiikassa.
Neste Oil kuuluu maailman viiden suurimman palmuöljyn käyttäjiin.
Siirtotyöläiset veloissaan
IOI Group omistaa Malesiassa ja Indonesiassa 240 tuhatta hehtaaria maata palmuöljyn tuotantoa varten. Sen palveluksessa olevista neljästä miljoonasta työntekijästä 80 prosenttia on siirtotyöntekijöitä.
– Siirtotyöläiset ovat velkaantuneet jo ennen työhön ryhtymistä, sillä rekrytointimaksu ja lennot ovat kalliit, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala toteaa.
Työsopimus on kirjoitettu vieraalla kielellä, joten työntekijät eivät ymmärrä, mitä ovat allekirjoittaneet. Kaikki työntekijät eivät osaa edes lukea.
Lisäksi siirtotyöläisiltä viedään työn alkaessa passit, eikä työnantaja palauta niitä kuin ”erittäin hyvästä syystä”.
Työnantaja kannustaa jopa 12 tunnin työpäiviin normaalin kahdeksan tunnin sijasta, mutta ylitöistä ei makseta. Työtä tehdään viikon ympäri. Työnantaja ei päästä ammattiliittoa plantaaseille.
Mielivaltaisesti palkkaa
Siirtotyöntekijät tulevat pääasiallisesti Intiasta, Bangladeshistä, Myanmarista ja Nepalista. Heille maksetaan suoritusperusteista palkkaa, alle lakisääteisen minimin.
– Työnantaja voi olla maksamatta täyttä palkkaa, jos työntekijä on esimiehen mukaan hidas tai laiska. Kyse on työnantajan mielivallasta, Vartiala sanoo.
Paikalliset työntekijät ovat useimmiten työnjohtotehtävissä. Siirtotyöntekijöiden kanssa samaa fyysistä työtä tekevät paikalliset saavat ”kokemuslisää”, joka takaa heille paremmat tulot.
– Paikallisten ja siirtotyöläisten palkkakuitit ovat erilaiset. Siirtotyöläisten kuitissa ei edes ole sellaista kohtaa, jossa mainitaan kokemuslisä, Vartiala kummastelee.
Sertifikaatti ei riitä
Raportissa perätään myös suomalaisten yritysten vastuuta.
– Suurin osa yrityksistä ei tiedä, mistä palmuöljy tulee, Vartiala Sanoo.
Plantaasit ovat RSPO:n ja ISCC:n sertifioimia, ja yritykset luottavat sertifikaattien takaavan vastuullisen tuotannon. Suomalaisissa yrityksissä käytetään tosin myös sertifioimatonta palmuöljyä.
Finnwatch arvostelee sertifikaattien riittämättömyyttä työolojen seurannassa. EU-lainsäädäntökään ei saa Finnwatchilta puhtaita papereita, sillä elintarvike- ja kosmetiikkayritysten palmuöljyhankinnoille ei ole asetettu vastuullisuussääntelyä ja sosiaalinen vastuullisuus on sivuutettu.
– Yritysten on lisättävä alihankintaketjun läpinäkyvyyttä, Vartiala vaatii.
– Kauppaa ei pidä lopettaa, vaan ongelmat on ratkaistava.
uutiskirje 
