Raumalainen hypertuottelias kirjailija Jukka-Pekka Palviainen julkaisi vuosi sitten ensimmäisen dekkarinsa Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Leppoisa perusdekkari kävi myös Vanhan Rauman matkailumainoksesta.
Sarjan toinen osa on Viimeinen rukous. Siinä mennään suoraan asiaan. Kaksi tummanpuhuvaa miestä kaappaa kiinteistönvälittäjä Titta Majavasuon ja tiukkaa häneltä nimiä. Rikosylikonstaapeli Teemu Taikkonen hälytetään uimahallista rikospaikalle. Pastori Mikael Salmenrinne on murhattu ampumalla naulapyssyllä niskakuoppaan. Salmenrinnettä on aiemmin uhkailtu sekaantumisesta nuoriin tyttöihin.
Heti alussa lukijalle on selvää, että jotenkin tapaukset yhdistyvät. Miten, sitä poliisit selvittävät Palviaisen dekkarissa sitten, kun hekin ymmärtävät, että monet erillisiltä näyttävät jutut liittyvät yhteen. Kolmas lenkki on vilunkimies, joka kuvaa pikkutyttöjä ”kilttien setien” laskuun.
Kokeneena kirjoittajana Palviainen saa tekstin elämään ja soljumaan viihdyttävästi, vaikka dekkarina se ei erotu isosta massasta.
Henkilökuvaukseltaan se sen sijaan erottuu niin, että tällaista dekkaria lukee enemmän kuin mielellään.
Yleensä dekkarien päähenkilöillä on synkkiä salaisuuksia ja traumaattisia kokemuksia, jotka heijastuvat äkkipikaisena käytöksenä. Palviaisen Teemu Taikkonen, sekä lähin työtoveri rikoskonstaapeli Nelli Nurminen, ja oikeastaan koko poliisiyhteisö, ovat sen sijaan supermukavia ja empaattisia. Parasta Viimeisessä rukouksessa ei ole rikosjuoni vaan päähenkilöiden toisilleen heittämä hyväntahtoinen naljailu ja tarvittaessa huolenpito.
Päähenkilö Teemu Taikkosen parikymppinen tytär Taija on mielisairaalassa ja merikapteenivaimo Venla pitkiä aikoja poissa kotoaan. Tyhjää tilaa Teemu täyttää tapaamalla paljon vaimonsa sisarta Sonjaa, johon hän on ihastunut. Ainakaan kahdessa ensimmäisessä osassa asiassa ei kuitenkaan edetä kielletylle alueelle. Mutta jatkoa seuraa, sitä Palviainen virittää teoksensa lopussa.
Mikä on naulapyssymurhien motiivi? Palviainen on luonut niille riittävän toimivan taustan ja murhien tekijöille aivan uskottavan motiivin. Koskettavin henkilö on lievästi kehitysvammainen Tume, joka ei oikein ymmärrä, missä on mukana.
Jos kerronnassa olisi enemmän särmää ja kaavan rikkomista, Palviaisen dekkarit nousisivat perustasoa ylemmäksi. Aineksia siihen on.
Jukka-Pekka Palviainen: Viimeinen rukous. 277 sivua, CrimeTime.
uutiskirje 
