Avoin keskustelu on kansalaisdemokratian edellytys. Sitä ei korvaa aikataulun- ja lain mukainen äänestys tai vaali. Vallan haltijat niin yhteiskunnassa kuin yrityksissä pyrkivät rajaamaan keskustelun toivomalleen alueelle, niin määrällisesti kuin laadullisestikin, että se palvelee heidän etujaan, ei loukkaa niitä.
Nykyisessä tehtävässäni (PLM Neste Oil) olen törmännyt entistä useammin tähän vaikenemiskehotukseen. YT-neuvottelujen alkaminen on lisännyt kehotustaajuutta sulkea oma väki ja median kautta kansalaiset keskustelun ulkopuolelle.
Vain ”oikean” tiedon haltijoilla on kysyntää. Tiedot tästä keskustelun kieltävästä ilmapiiristä suodattuvat minulle lähipiirini kautta. Wallmartilainen maailma on rantautunut Suomeenkin.
Max Weber kirjoitti hierarkioiden hienoudesta noin 100 vuotta sitten. Hierarkiat toivat järjestelmiin turvallisuutta, pysyvyyttä. Hierarkiat, olipa kysymys yrityksestä, järjestöstä tai yhteiskunnan organismista, rajoittavat avointa keskustelua, valmisteltavien tai tehtyjen päätösten arviointia, jos mahdollinen keskustelija haluaa säilyttää tai kohentaa hierarkkista asemaansa, taloudellista toimeentuloaan.
Kuten olemme saaneet huomata, eläköityminen, poistuminen hierarkiasta, luo turvallisen tilan osallistua kansalaiskeskusteluun.
Voisiko puolustusvoimien komentaja sanoa, että olemme osallisena aseellisessa konfliktissa, peräti sodassa? Voisiko maamme presidentti lähteä yksityiseen konfliktinsovittelutehtävään? Voisivatko arvostetut pankinjohtajat sanoa aktiiviuransa aikana osallistuneensa EVA:n peruskoulun vastaiseen operaatioon tai maksaneensa piilopuoluetukea? Tutkijoiden, pankinjohtajien ja poliittisen johdon suita ovat sulkeneet jatkuneet työurat hierarkioidensa keulakuvina 90-luvun pankkikriisin jälkeen.
Harmaan talouden tutkijoista muodostettu, hierarkioista vapaampi yksikkö on muiden hierarkioiden paineessa saateltu eläkkeelle.
Pelko on se ase, jolla hierarkioita hallitaan.
Kirjoituksen otsikko ”Avoin yhteiskunta ja sen viholliset” on Karl Popperin yhteiskuntakriittisen kirjan nimi noin 40 vuoden takaa. Kirja elähdytti silloin kokoomusnuoria hierarkioiden vastaisuudellaan. Silloiset nuoret ovat nyt hierarkioiden pelottavina keulakuvina.
Oppinut ennusteeni on, että valtio-omistaja on edellyttänyt yrityksissään toiminnan tehostamista, väen vähentämistä.
EVA:n operaatio peruskouluihin 80-luvulla oli osaltaan käynnistämässä koulujen yhteisöllistä pahoinvointia.
Mekaaninen henkilöstön vähentäminen yrityksissä saa aikaan samanlaisen yhteisöllisyyttä syövän reaktion kuin toimet kouluissa.
Kokoomus ei ole sisäistänyt sitä, mikä Popperissa oli hyvää ja yhteisöllisyyttä rakentavaa. Heistä on tullut avoimen yhteiskunnan, nykysanoin läpinäkyvyyden, vihollisia.
Siipien leikkaajat saapuvat silloin, kun kansalaiset alkavat keskustella. Huhut saavat huutia ”oikean” tiedon levittäjien ottaessa kentän haltuunsa. Hierarkioiden yläpäät eivät kykene elämään kansalaiskeskustelujen, osallistuvien demokratioiden kanssa. Ne haluavat itse määrittää sen keskustelualueen, jota demokratiaksi kutsutaan. Tästä säännöstä eivät poikkea yhteiskunnat, yhdistykset kuin yrityksetkään.
Oppinut arveluni pitää myös sisällään sen, että EK ja EVA ovat halunneet ”yhteiskuntavastuun” esimerkeiksi valtionyhtiöt kun valmistaudutaan syksyn ja talven työehtosopimuskierrokselle. Näin luodaan pohjaa
EK:n esittämälle 0-linjalle.
Vaikka kokoomus on julistautunut työväenpuolueeksi, se ei kykene tulkitsemaan työväen henkistä tilaa.
Yhä useampi astelee ruokajonoon ja ne, joilla vielä on ostovoimaa, astelevat – katkerasti kiroillen – yhden valtionyhtiön, Altian, kriisiytyneen tuotannon tukijoiksi.
lehti 