Esimerkkejä uhanalaisista lajeista
Tiikeri (erittäin uhanalainen), arviolta 3 200 koko maailmassa.
Lumileopardi (erittäin uhanalainen) arviot vaihtelevat 3 500– 7 500 välillä.
Kauluskarhu (vaarantunut) joitain tuhansia Himalajan alueella.
Intiansarvikuono (vaarantunut) alle 3 000 koko maailmassa.
Kultapanda (vaarantunut) arviolta alle 10 000 koko maailmassa.
Useat Himalajan vuoristossa elävät nisäkkäät ovat vaarassa hävitä, ennen kuin niiden populaatioiden kokoa on ehditty kunnolla selvittää. Maailman ankarimmissa oloissa selvinneistä isoista nisäkkäistä vaarassa ovat muun muassa uhanalaiset tiikeri ja lumileopardi. Myös kauluskarhun, intiansarvikuonon ja kultapandan populaatiot ovat vaarantuneita.
Isoja nisäkkäitä häviää etenkin salametsästyksen ja elinympäristöjen muutosten ja tuhoutumisen takia.
Esimerkiksi Himalajalla sijaitseva Bhutan on ainoa paikka maailmassa, jossa lumileopardit ja tiikerit elävät samoilla elinalueilla.
Arviot lumileopardien määrästä vaihtelevat 3 500–7 500 yksilön välillä. Lajin tutkiminen on aikaa vievää, sillä se on arka ja elää tuhansien metrien korkeudella vaikeakulkuisessa vuoristossa.
Tiikerien määrä vähenee uhkaavasti
Myös tiikeripopulaatioiden laskentojen kanssa on jo kiire. Villien tiikerien määrä on vähentynyt dramaattisesti. Hieman yli sadassa vuodessa tiikerien määrä on laskenut 97 prosentilla maailmassa. Koko maailmassa tiikereitä arvellaan elävän villeinä enää noin 3 200 yksilöä.
Ympäristöjärjestö WWF laskee tiikerien lukumääriä parhaillaan yhdeksässä maassa. Laskennat tehdään pääosin riistakameratutkimuksina, joka on aikaa vievää ja kallista.
WWF Suomen ohjelmapäällikkö Anne Tarvaisen mukaan esimerkiksi Bhutanissa WWF tekee parhaillaan historian ensimmäisiä tiikeri- ja lumileopardikartoituksia yhdessä valtion kanssa.
– Tutkimus on tärkeää, jotta voimme seurata populaatioiden kehitystä ja kohdentaa suojelutoimet juuri oikeille alueille. Myös Suomen ulkoasianministeriö tukee lajien määrien kartoitusta WWF:n kautta.
Salametsästys verottaa kantoja
Yksi suurimmista uhista lajeille on salametsästys. Tiikereitä ja lumileopardeja metsästetään etenkin niiden turkkien, luiden ja hampaiden takia.
Myös muita Himalajan vuoristo- ja tasankoalueilla eläviä isoja nisäkkäitä uhkaa kantojen nopea kutistuminen.
Sarvikuonoja tapetaan niiden sarvien takia. Kauluskarhuja vangitaan etenkin niiden sappinesteen takia. Uhanalaisten lajien ruumiinosat ovat haluttuja etenkin Aasian markkinoilla, jossa uskomukset niiden parantavista ja onnea tuottavista vaikutuksista elävät edelleen sitkeinä.
Salametsästyksen lisäksi lajeja uhkaa Himalajalla ilmastonmuutoksen myötä muuttuva elinympäristö, elinkelpoisten alueiden pieneneminen ja saaliseläinten määrien väheneminen. Kehitysyhteistyöhankkeissa ei keskitytäkään vain lajien määrän arviointiin vaan myös vaihtoehtoisten toimeentulomuotojen kehittämiseen ja poliittiseen vaikuttamistyöhön.
– Monissa Himalajan maissa lumileopardin elinaluetta kaventaa kaivostoiminta. Bhutanissa lajin selviytymismahdollisuudet ovat kuitenkin hyvät, sillä maan pinta-alasta yli puolet on suojeltu, eivätkä kaivokset uhkaa lajien elinalueita, Tarvainen kertoo.
Esimerkkejä uhanalaisista lajeista
Tiikeri (erittäin uhanalainen), arviolta 3 200 koko maailmassa.
Lumileopardi (erittäin uhanalainen) arviot vaihtelevat 3 500– 7 500 välillä.
Kauluskarhu (vaarantunut) joitain tuhansia Himalajan alueella.
Intiansarvikuono (vaarantunut) alle 3 000 koko maailmassa.
Kultapanda (vaarantunut) arviolta alle 10 000 koko maailmassa.