Torakoita ja panssarivaunuja on monitahoinen ja mielenkiintoinen muistelmateos Timo Laineen (s.1968) nuoruusvuosista maailmalla. Kuusamosta kotoisin oleva Laine tähyili jo lapsena suljetun rajan yli myyttiseen neuvostojen maahan.
Moskovaan hän pääsi ensi kerran isänsä kanssa vielä neuvostoaikana. Alle parikymppisenä Laine päätti lopulta tyydyttää uteliaisuuttaan laajemminkin: hänestä tuli varsinainen kosmopoliitti, joka on matkustanut itäistä Eurooppaa ristiin rastiin. Tätä nykyä hän toimii suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin lehtorina Prahassa.
Torakoita ja panssarivaunuja -muistelmien paras puoli on kerronnan tyyli: ruohonjuuritasolta nouseva arkirealismi. Tekijä asuu, opiskelee, liikkuu ja tekee useaan otteeseen myös töitä monissa Itä-Euroopan maissa.
Hän kuvaa ja kertoo tuoreita ensivaikutelmia ihmetyksensä kohteista, suodattaa ja tilittää joka maasta arjen kummallisuuksia, kasan kommelluksia ja miellyttäviä yllätyksiäkin. Kaiken lisäksi hän vaivautuu opiskelemaan koko ajan uusia kieliä.
Tuoreesti ruohonjuuritasolla
Laineen pikapiirrot kohdemaiden kansalaisista ja oloista, konflikteista sekä ihmissuhteista erilaisissa miljöissä, maaseudulla, ravintoloissa, oppilaitoksissa tai outojen ihmisten seurassa perustuvat taatusti aikanaan tehtyihin päiväkirjamerkintöihin tai laajempiinkin muistiinpanoihin.
Juuri tuoreus ja ruohonjuuritasolla liikkuminen tekevät kirjasta lukijaystävällisen ja myös hyödyllisen silminnäkijä-historiikin itäisen Euroopan murrosvuosista. Muistelmateos välttää miltei kaiken jälkiviisauden eikä omia tuntemuksia kaunistella.
Myös nuoren miehen rohkeus maailmalla ja avoimuus tekevät vaikutuksen! Laineen ennakkoluulottomuus (vaikka ennakkoluulojakaan ei ole sensuroitu!) ja kanssaihmisen kunnioitus näkyvät tekstissä. Hän ei kaihda ristiriitaisia tulkintoja eikä eri näkökulmia ja on aina valmis muuttamaan omaakin mielipidettään, jos tosiasiat tai uusi informaatio niin vaativat.
Moni konflikti ja historiaan jäänyt tapahtuma saa tekijältä myös perusteellista taustoitusta, joskus toki viljellään itsestäänselvyyksiäkin.
Se, että Laine on sattunut liikkumaan itänaapurissa ja itäisessä Euroopassa 20–25 vuotta sitten, tuo tekstiin huomattavaa lisäarvoa. Tekijä on lukuisten historiallisten tapahtumien sattumanvarainen silminnäkijä, ”sosialistisen maailmanjärjestyksen” romahtaessa niin Moskovassa kuin Tallinnassa, Belgradissa tai Bukarestissa.
Kaikista syvällisimmin Laine paneutuu Viron tapahtumiin, laulavan vallankumouksen historiaan maan itsenäistymisvaiheessa. Virosta löytyy sittemmin myös vaimo.
Ei lopullisia totuuksia
Neuvostoliiton järjestelmää ja sen ideologiaa, marxismi-leninismiä hän analysoi muistelmateoksen loppupuolella omintakeisen subjektiivisesti. Silti hän ei yritäkään syöttää lukijalle omia lopullisia totuuksiaan.
Muistelmateoksella on kehno nimi. Torakat ja panssarivaunut kyllä esiintyvät tekstissä, mutta ovat täysin sivuosassa.
Vahvimmillaan tekijä on aina silloin kun kuvaa omia kokemuksiaan ja ensivaikutelmiaan – ja parhaimmillaan liikkuessaan Itä-Euroopan pienissä maissa silmät uteliaisuudesta ympäripyöreinä…
Timo Laine: Torakoita ja panssarivaunuja. Silminnäkijänä hajoavassa neuvostoimperiumissa. Tammi 2014. 393 sivua.
uutiskirje 