Kesälomalla kävin ensi kerran Pohjanmaalla. Enpä ole aiemmin tajunnutkaan, miten monikasvoinen maa tämä Suomi on. Kilometrien mittaiset suorat ja silmänkantamattomiin jatkuvat pellot on itse nähtävä ennen kuin tajuaa, mitä se lakeus tarkoittaa.
Ja sitten parisataa kilometriä idempänä samalla korkeudella on ihan toisenlaista. Pikasiirtymä lakeuksilta vaaramaisemiin tuntuu melkein mykistävältä. Kyllä täällä riittää loputtomiin kaunista katseltavaa kaikenlaisista maisemista tykkääville.
Jos Suomi onkin maantieteellisesti monikasvoinen, niin samaa ei voi sanoa suomalaisista kaupungeista. Menet minne vaan, niin keskustassa on iso lähes autio tori, sen alla toriparkki ja laidalla kauppakeskus, jossa jokaisessa on ne samojen ketjujen kaupat.
Paikallisia erikoisuuksia voi löytää vain hyvällä onnella. Vaasassa sellaisia olivat ruotsalaista tanssimusiikkia sisältävät cd-levyt. En ostanut.
Kesän kulkiessa auttamatta kohti loppuaan, on taas kovien uutisten aika. Lama pysyi muutaman viikon taustalla, kun oli säätä, Madonnaa, eukonkantoa ja muuta mukavaa. Musta-keskiviikko viimeistään palautti todellisuuteen: Stora Enso lakkauttaa jopa 1 100 työpaikkaa Suomessa. Metso irtisanoo 120-160 työntekijää. Avoimia työpaikkoja on 37 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten ja niistäkin aiempaa selvästi suurempi osa on määrä- ja osa-aikaisia.
Samaan aikaan tuoreiden tietojen mukaan kasvu on jo käynnistynyt Ranskassa, Saksassa ja Japanissa. Kiinassa ja Intiassa vauhti on taas kova. Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen ennusteen mukaan talous kasvaa suurimmassa osassa maailmaa tämän vuoden loppupuoliskolla. IMF:n mukaan kasvu ei kuitenkaan riitä taittamaan työttömyyttä. Myös se kasvaa edelleen.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Selvisimmekö säikähdyksellä? Onko kriisi ohi?
On, arvioi äsken arvostettu talousprofessori Paul Krugman. Hänen mukaansa elvytys esti suuren laman toisinnon.
Entä jatko? Siitä asiantuntijat ovat eri mieltä. Paul Krugmanin mukaan vain pahin on ohi. Mitään nopeaa elpymistä ei ole näköpiirissä, koska vienti ei vedä jatkossakaan. Krugmanin mukaan elvytystä, siis julkisia investointeja, on jatkettava. IMF:n mielestä taas elvytyksen aika alkaa olla ohi, koska peikkona on velkaantuminen.
Täällä Suomessa hallitus kuunnellee mieluummin IMF:n kuin Paul Krugmanin neuvoja, vaikka lamaan mentäessä juuri Krugman kuului niihin harvoihin virallisiin ekonomisteihin, jotka sen oikein ennustivat.
Työllisyyttä hallitus aikoo elvyttää ensi vuonna 200 miljoonalla eurolla. Kuulostaa hyttysten kuurnimiselta talvella odotettavissa oleviin työttömyyslukuihin verrattuna. Vasta nyt aletaan todella nähdä, miten väärässä porvarihallitus vuosi sitten oli luullessaan, ettei maailmantalouden lama koske Suomea. Muu maailma ja suuri osa Eurooppaakin elpyy, mutta täällä on pahin vielä edessä.
Varsinainen aikapommi kytee kunnissa. Muuten hiljaisena heinäkuuna pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen haukkuivat kunnat holtittomasta menojen kasvattamisesta. Näin pohjustettiin ensi viikolla pidettävää budjettiriihtä, jonka viesti kunnille tulee kuulumaan, että niiden on selvittävä vaikeuksistaan säästämällä.
Vanhukset ja sairaat pannaan maksamaan tämä lama samalla tavalla kuin 1990-luvullakin, ennakoi Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander blogikirjoituksessaan tiistaina.
Tulevat kuntien säästötalkoot tulevat heikentämään dramaattisesti julkisen sektorin työllisyyttä, Kiander arvioi. Kunnista saattaa lähteä jopa 20 000 henkilötyövuotta. Se on 20 kertaa Stora Enson keskiviikkona ilmoittamat työpaikkojen vähennykset.
Teurastuslinja kunnissa johtaa myös siihen, että hallituksen harjoittaman elvytyksen vaikutukset haihtuvat ilmaan:
”Sen minkä valtio omilla toimillaan elvyttää, sen kunnat leikkaavat”, Jaakko Kiander kirjoittaa.
Ja mitä sitten, jos kasvu käynnistyykin oletettua vahvempana ja selviämme pelättyä vähemmällä? Toinen tunnettu ekonomisti, STTK:n talouspoliittinen asiantuntija Ralf Sund pohti pari päivää ennen Kianderia jättävänsä shampanjapullon vielä avaamatta:
”Jatkoa ajatellen murehduttaa se, että melko vähän on tehty globaalille rahoitusjärjestelmälle, jonka valuvirheet tämän katastrofin aiheuttivat. Jos nyt päästään melko nopeasti huokaisemaan helpotuksesta, saattaakin käydä niin, että systeemi jää vialliseksi ja riski uudesta taloudellisesta hurlumheistä on kohtuullisen iso.”
uutiskirje 