Ei ole ensimmäinen kerta, kun työnantajajärjestö käyttää huonoa taloudellista tilannetta keppihevosenaan. Työnantajien ylin edunvalvoja Elinkeinoelämän keskusliitto EK nimittäin vetää erityisen kovaa linjaa meneillään olevissa työmarkkinajärjestöjen pelisääntöneuvotteluissa.
Neuvottelut ovat täysin jumissa.
Jo pitkään jatkuneissa neuvotteluissa työnantajapuoli ei ole antanut periksi tuumaakaan; se vaatii muun muassa tuntuvia rajoituksia lakko-oikeuksiin ja rajuja korotuksia lakkosakkoihin. Sinänsä tämä ei yllätä, sillä kyse on työnantajien tutusta kestovaatimuksesta jo vuosien ajalta.
Neuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan osapuolet ovat niin kaukana toisistaan, että yhteistä näkemystä ei hevin synny, vaikka eihän se historian suurin ihme olisi. Silloin palkansaajapuoli joutuisi kyllä perääntymään ihan puolijuoksua, koska ainakaan työantajapuoli ei anna periksi vaatimuksissaan.
Työnantajapuoli ei ole valmis keskustelemaan lakkojen syistä. EK:lla olisikin peiliin katsomisen paikka. Kiistanalaisiksi luokiteltujen lakkojen taustalla on usein ollut nimenomaan työnantajien oma toiminta kuten työaika- ja yt-lakien rikkomukset. Useimmiten ”laittomat lakot” ovat ulosmarsseja irtisanomistilanteissa tai todellisia hätähuutoja, kun isäntävalta on mennyt kohtuuttomuuksiin.
Palkansaajajärjestöjen mielestä neuvottelujärjestelmää pitäisi kehittää niin, että puututaan lakkojen syihin eikä suinkaan kovenneta niiden seurauksia. Lakot vähenevät, kun parannetaan neuvottelukulttuuria ja rajoitetaan työnantajien tulkintaetuoikeutta työehtosopimusta koskevissa kiistoissa.
Väkisin palkansaajilta lakko-oikeutta ei viedä. Sen tietävät neuvottelijat barrikadin molemmin puolin. Kyse on suuresta periaatteellisesta kysymyksestä. Lakko-oikeuden nakertaminen heikentäisi ay-liikkeen edunvalvontaa ja koko sopimusjärjestelmää. Lakko-oikeus on osa työelämän ihmisoikeuksia.
Kaiken lisäksi viime vuosina lakkojen määrät ovat Suomessa itse asiassa laskeneet.
uutiskirje 
