Libyan berberit pelkäävät jäävänsä taas vaille oikeuksia

Vallatussa talossa raikaa musiikki, valtaajat pyörittävät omaa radioasemaa ja esillä on taideteoksia. Talossa on kuitenkin myös aseita, ja useimmat valtaajat käyttävät univormua, mikä heijastaa Libyan sekavana jatkuvaa tilannetta.

– Talo kuului aiemmin Muammar Gaddafin salaisen palvelun jäsenelle, joten päätimme vallata sen nuorten käyttöön, kertoo Fadel Farhad, joka on yhdistänyt sähkömiehen ammattinsa asejoukon jäsenyyteen.

Talo sijaitsee Zwaran kaupungissa yli sata kilometriä länteen Libyan pääkaupungista Tripolista. Asukkaat kuuluvat Libyan berbereihin, joita on noin kymmenesosa kuusimiljoonaisesta väestöstä.

Pohjois-Afrikan alkuperäisväestöä olevat berberit käyttävät itsestään nimeä amazigh (vapaa mies).

Jakautunut maa

Pohjois-Afrikkaan 600-luvulla saapuneet arabit pyrkivät sulauttamaan berberien kulttuurin omaansa. Libyassa sorto voimistui Muammar Gaddafin pitkällä valtakaudella (1969–2011).

Zwarassa taloa valtaavat nuoret berberit voivat joutua sotimaan milloin tahansa, sillä Libya on sisällissodan partaalla. Kolme vuotta Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen maassa on kaksi hallitusta ja kaksi parlamenttia: yksi Tripolissa ja toinen siitä tuhat kilometriä itään sijaitsevassa Tobrukissa. Tobrukin hallitus on kansainvälisesti tunnustettu.

Puolisotilaalliset joukkiot ovat pääosin jakautuneet kahden valtaleirin tueksi. Yhden keulilla on Tobrukissa toimiva entinen armeijan kenraali Khalifa Haftar. Toista johtavat Tripolia hallitsevat Misratan prikaatit, joissa taistelee myös islamistiryhmiä.

– Täällä Zwarassa berbereillä on noin 5 000 miestä erilaisissa aseryhmissä. Emme halunneet tukea islamisteja, mutta sattuu olemaan niin, että kaikki vihollisemme taistelevat Tobrukin puolella, Younis-niminen kolmikymppinen taistelija selittää.

Berberit tulilinjalle

Vallatussa talossa soi Bandok Hassemin musiikki, joka yhdistää berberien perinteisiä säveliä rankkaan death metaliin. Hassem, 30, on myös amazighin kielen opettaja ja kuuluu yhden berberien asejoukon komentajiin.

– Sekä Misrata että Tobruk yrittävät päästä voitolle. Olemme hyvin tietoisia siitä, että voittipa kumpi hyvänsä, se käy myöhemmin meidän berberien kimppuun. Silloin meidän on puolustauduttava kaikin keinoin, Hassem pohtii paikallista alkoholijuomaa siemaillen.

Kummallakin leirillä on tukijoita ulkomailla. Misratan tärkeimmät auttajat ovat Turkki ja Qatar, Tobrukin taustalta löytyvät Egypti, Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Ranska. Nato haluaisi pysytellä selkkauksen ulkopuolella, mutta pelkää samalla väkivallan yltyvän hallitsemattomaksi. Useimmat valtiot ovat vetäneet edustajansa Tripolista.

Nationalistien ja islamistien sota

Berberi Mussa Harim oli maanpaossa Ranskassa Gaddafin aikaan, mutta ryhtyi Libyan apulaiskulttuuriministeriksi vuonna 2012. Hän myöntää, että islamistien mukanaolo Misratan leirissä on uhka. Toisaalta hän vakuuttaa, että liittoon kuuluu monia eri ryhmiä, kommunistit mukaan lukien.

Harim selittää berberien puolenvalintaa maantieteellä.

– Pientä idässä sijaitsevaa kaistaletta lukuun ottamatta väkemme asuu maan länsiosissa, ja enemmistö on Tripolissa.

Berberien kansainvälisen liiton johtoon kuuluva libyalainen Fathi Ben Khalifa on toista mieltä.

– Tämä ei ole meidän sotamme, vaan arabinationalistien ja islamistien välinen selkkaus, eikä kumpikaan osapuoli tunnusta oikeuksiamme, hän sanoo puhelimitse Marokosta.

– Jos 24. joulukuuta julkistettava Libyan uusi perustuslaki ei takaa laillisia oikeuksiamme, on aika tarttua aseisiin, Ben Khalifa jatkaa.