– Käytännössä olin täysipäiväisesti opiskelijaliikkeen palveluksessa jo koko viime vuoden, sanoo Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n uudeksi puheenjohtajaksi loppuvuodesta valittu Jari Järvenpää. Tuolloin hän toimi SYL:n varapuheenjohtajana ja asui jo Helsingissä.
Historiaa Tampereen yliopistossa opiskeleva Järvenpää on gradua vaille valmis maisteri. Hän on erityisen kiinnostunut modernista aasialaisesta historiasta.
Järvenpää on asunut puolitoista vuotta Kiinassa, ensin vuoden Hongkongissa opiskelijana ja sitten Pekingissä puoli vuotta työharjoittelussa maahanmuuttovirkailijana.
Hetki sittenhän koulutus oli vielä totaalieliitin touhua.
– Kiina-innostukseni tulee aika kaukaa. Alunperin kiinnostuin yhteiskunnallisen näkökulman puolesta, miten siellä hoidetaan ympäristö- tai talouspolitiikkaa tai miten demokratiakehitys etenee. Lapsena tietysti kiinnostivat enemmän dynastiat ja muut.
Seminaarityössään Järvenpää tutki länsimaalaisten ja kiinalaisten yhteiseloa ja yhteiskunnan hierarkisuutta.
– Nythän tilanne on enemmän se, että indonesialaiset ja filippiinit ovat niin sanotusti alempi kansanosa, kiinalaiset rikkaat hallitseva osa.
Kampus osana yhteiskuntaa
Varapuheenjohtajana Järvenpää vastasi pitkälti järjestön viestinnästä ja vaalikampanjoinnista. Tosin myös kampanjoiden yhteydessä on tuotu esiin laajempiakin yhteiskunnallisia asioita.
– Nämä ovat olleet erityisesti vastuullani ja tulevat olemaan jatkossakin, mutta sen lisäksi tietysti yleisempikin edunvalvonta ja edustaminen. Puheenjohtajan keskeisin rooli on viedä meidän 132 000 yliopisto-opiskelijan ääntä päättäjien korviin.
Tärkein edunvalvontatehtävä on opiskelijan toimeentulon, hyvinvoinnin ja tietysti tasa-arvoisen ja hyvän opiskelun turvaaminen, mutta Järvenpään mukaan SYL:ssä vallitsee tällä hetkellä melko vahva yhteisymmärrys siitä, ettei haluta rajoittua vain kampukselle.
– Opiskelijoiden edunvalvontatehtävä on sälytetty meille sääntötasolla, mutta olemme ottaneet kantaa myös esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin, ilmastolakiin ja eläkejärjestelmään. On tässä vähän sellaista nuoren sukupolven äänenkannattajajuttua.
– Jos jäsenistö päättää tiettyjä linjoja, niitä ajetaan. Ne eivät ole välttämättä suoraan opiskelijoiden asioita, mutta liittyvät siihen, onko meillä ympäristöä, tulevaisuutta tai yhdenvertaisuutta lain edessä. Emme ole erillään yhteiskunnasta, eivätkä opiskelijat ole mikään homogeeninen ryhmä, jolla yhdenmukaiset tarpeet.
Reilu sukupolvisopimus
Järvenpää myöntää, että yli sadantuhannen opiskelijan joukon edustamisessa on omat ongelmansa.
– Mutta vaikka yliopisto-opiskelu ei rajaudu ikään, niin suurin osa on nuorehkoja ja sen ikäluokan tuntoja on kuitenkin helpompi kartoittaa kuin kaiken ikäisten. Nähdäkseni nyt meillä vallitsevat liberaalit arvot ja on halukkuutta tietynlaiseen sukupolvinäkemykseen, joka perustuisi oikeudenmukaiselle sukupolvisopimukselle. Sille, että nuorten äänen on kuuluttava valtakunnanpolitiikassa.
Järvenpään mukaan kaikkia yhdistäviä kantoja on helppo löytää esimerkiksi opetuksen laatua ja järjestämisen tapoja koskien, yhteiskunnallisissa kysymyksissä löytyy enemmän hajontaa.
– Mennään kuitenkin sellaisen enemmistöpäätöksenteon kautta, ettei tarvita totaalista konsensusta. Otetaan mandaatti liittokokoukselta ja käytetään sitä.
SYL:llä on yhteistyötä myös muiden opiskelijajärjestöjen kuten Sakkin, Samokin ja SLL:n kanssa.
– Esimerkiksi opintotuki koskettaa kaikkia asteita yhtä lailla. Yhteisiä tavoitteita on myös esimerkiksi se, ettei vanhempien tulojen tulisi vaikuttaa täysi-ikäisten opiskelijoiden opintotukeen. Se ei koske korkeakouluopiskelijoita, mutta myös toinen aste on tukenut meitä maksuttoman koulutuksen tavoitteissa, vaikkei kukaan ole tekemässä toisesta asteesta maksullista. Tiettyä solidaarisuutta osoitetaan myös.
Terveydenhuolto kärkenä
Järvenpään mukaan liittotasolla tärkein asia kuluvana vuonna tulee olemaan opiskelijaterveydenhuollon turvaaminen sotelainsäädännön uudistuessa. Toinen tärkeä asia on opiskelijoiden toimeentulon parantaminen. SYL suhtautuu myönteisesti perustuloon, yhden luukun malliin ja toimeentulon yksilökohtaistamiseen.
– Kolmas teema on laadukas ja maksuton koulutus, meidän mielestä se on tuonut Suomeen poikkeuksellisen vähän periytyvän koulutusjärjestelmän. Koulutuksen on myös oltava myös yhteiskunnan vastuulla koska yhteiskunta hyötyy siitä, vaikka toki myös yksilö. Vantaalaisen siivoojan lapsi voi periaatteessa hakeutua korkeakouluun.
Järvenpää jatkaa, että huomioon pitää kuitenkin ottaa myös, kuka korkeakouluihin hakeutuu ja miksi.
– Neljäs teema on, että meidän pitäisi tehdä suunnitelma siitä, minkälaista korkeakoulutusta tai osaamista aidosti tarvitaan. Eikä niin, että puretaan vaikka yliopiston ja ammattikorkean välinen kaksikkomalli, eikä mietitä, että mikä on syy ja mitkä ovat ne keinot ja ovatko ne oikeat. Pelkona on, että siitä tulee vain yksi koulutuksen leikkaamisen väline. Tarvitaan tavoitteellisuutta ennen rakenteellisia muutoksia. Tavoitteellisuus on puuttunut pitkään koulutuspolitiikasta.
Tasa-arvoa joka asteelle
– Äitini on perheestä, jossa ketään ei ollut korkeakoulutettu. Hänestä tuli ensimmäinen korkeakoulutettu suvussaan, isääni taas ei päästetty. Koulussa oppii laiskaksi, ajateltiin. Että ei siitä niin hirveän kauan ole, kun luotiin tämä järjestelmä, jossa koulutuksesta tuli suurten kansanosien mahdollisuus. Hetki sittenhän koulutus oli vielä totaalieliitin touhua. Tokihan tähän liittyy se asetelma edelleen, mutta ei enää yksinomaan.
Järvenpää kertoo, että hänen isänsä on ”aina ollut” Metalliliiton miehiä. Äiti on kotoisin pieneltä maatilalta, mutta hänestä tuli suvun ensimmäinen korkeakoulutettu. Järvenpään mukaan tasa-arvoinen koulutus peruskoulusta asti on edellytys myös yliopisto-opiskelun tasa-arvoisuudelle.
– Kuntien ongelmat vaikuttavat siihen, että meille on jo peruskouluun syntymässä kahden eri luokan kouluja. On kouluja, joista kukaan ei etene korkea-asteelle, sitten on vaikkapa musiikki-, liikunta- ja kielipainotteisia, joita perustellaan valinnanvapaudella. Sosiologian tutkimukset osoittavat, että korkeakoulutettujen lapset menevät näihin erikoiskouluihin ja heistä iso prosentti edelleen pääsee korkeakouluihin.
Järvenpään mukaan jo nyt on näkyvissä jako ”huonoihin” ja ”hyviin” ala-asteisiin.
– Myös toiselle asteelle on tulossa isot uudistukset, myös alueellisesti. On ihan oikeesti maakuntia, joista on vaikea päästä mihinkään opiskelemaan. Ja maakuntia, joissa mietitään, että kuka nyt laittaa lapsensa tuonne kauas kouluttautumaan.
Maksut tuodaan vaivihkaa
– Lukukausimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille liittyvät tähän samaan keskusteluun. Hiljattain yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorit ovat olleet sitä mieltä, että voisihan ne tuoda muillekin. Paavo Arhinmäen mukaan kehysriihessä esitettiin kouluille valtaa periä opiskelijoilta muutamien satojen hallinnollisia maksuja. Britanniassa maksullisuus tuotiin korkeakouluihin nimenomaan sitä kautta.
– Tämä on romuttamassa korkeakoulujärjestelmän, joka vielä toimii tosi hyvin. Itsekkäästä kansallisvaltionäkökulmasta se myös houkuttele osaamispääomaa muualta, joskaan globaalissa mittakaavassa en osaa arvioida sen oikeellisuutta.
– Mutta mikäli maksut tulevat, kyllä se murskaa sen maailman, mihin suomalainen yhteiskunta on perustunut. Koulutuksen tasa-arvo ei ole millään yhdellä asteella, se on niiden kaikkien summa. Sen kelan on pakko mennä peruskouluun ja perheisiin asti. On iso kysymys, mitä sille tapahtuu seuraavan neljän vuoden aikana.
Sitä, missä Järvenpää on itse neljän vuoden kuluttua, hän ei osaa vielä sanoa. Hän pyrkii kuitenkin pitämään elämää myös SYL:n ulkopuolella – näkemään kavereita ja viettämään aikaa tyttöystävän kanssa.
– Tässä hommassa jää helposti hengailemaan tähän kuplaan, mutta tämän jälkeen tulee se oikeakin elämä, jossa ei voi olla vain SYL:n puheenjohtaja.
lehti 