Millainen vallankumous Virossa on meneillään? Väitteen lähteen kun kuulee, arvaa mistä kyse on. Tiedon lähde on Baarimies Tallinnassa -teos. Viiden oluen ystävän kansiin saattaman oppaan pääasiana on kertoa Viron pääkaupungin baarien (158 kappaletta) tarinat, mutta sen lisäksi se käy lyhyen kaavan historia- ja tietoteoksesta.
Vallankumouksella Baarimies tarkoittaa sitä, että puheet Virosta kahden panimon ja kahden olutmerkin maana ovat ajastaan jäljessä. Viime vuoden tilastot kertovat vielä maan olutmarkkinoiden olleen kahden suurpanimon A. Le Coq:n ja Sakun hallintaa. Jopa 80 prosenttia maan oluttuotannosta pantiin näiden kahden suurpanimoa altaissa.
Enää näin ei ole. Euroopassa koettu käsityöoluiden aalto on saavuttanut Vironkin, ja muutos on ollut nopea.
Viime kesänä maassa toimi vain muutama pienpanimo. Baarimies-kirjan todistuksen mukaan nyt niitä on jo toistakymmentä, joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmisenkymmentä.
Suurpanimoiden valta-asemaan horjuttajaksi pienpanimoista ei ole. Niiden valmistaman oluen määrä tulee tänä vuona jäämään vähän yli puoleen prosenttiin Viron kokonaismarkkinoista eli alle miljoonaan litraan. Osuus kasvaa oppaan kirjoittajien mukaan koko ajan.
Prosentin osuuden tasolle pääseminen tarkoittaa puolitoista miljoonaa litran valmistusta. Maan oma oluttuotanto oli viime vuonna 146 miljoonaa litraa. Virolaiset itse juovat tuosta määrästä noin kaksi kolmasosaa. Viro on siis suhteellisesti ottaen merkittävä oluen vientimaa.
Pieni on kaunista
Baarimies uskoo pienpanimoiden tuotteiden suosion kasvavan vastakin – siitäkin huolimatta, että pienpanimoiden olut on jopa 5-6 kertaa tehdasoluita kalliimpaa.
Muutokseen Viron olutkulttuurissa on jopa pienpanimoita merkittävämmin vaikuttanut omistussuhteiden myötä tapahtunut kansainvälistyminen. Merkittävimmät oluttehtaat ovat ulkomaalaisomistuksessa, niin A. Le Coq kuin Sakukin. Ensin mainittua hallinnoi suomalainen Olvi, jälkimmäistä tanskalainen olutjätti Carlsberg. Molemmat yhtiöt ovat tehneet viime vuosina suuria investointeja ja panostaneet tuotteiden monipuolistamiseen.
Oppaan kirjoittajat aloittivat virolaisen olutkulttuurin tarkkailun kaiken kansan valistaminen mielessään kolme vuotta sitten, jolloin aiheesta ilmestyi ensimmäinen opus. Nyt he kummastelevat, etteivät kuuna päivänä tuolloin voineet aavistella millaista kehitystä joutuivat Tallinnan baareja kiertäessään todistamaan. Paljon on kadonnut ja paljon on syntynyt uutta.
Tapahtunutta kuvaa parhaiten sana kunnianhimo. Se takaa hyvää niin kaupungin matkailulle kuin olutkulttuurin ystävien hyvinvoinnille.
Osallistuvaa journalismia
Kirja on niin sanotun osallistuvan journalismin tuotos. Sanaakaan siihen ei ole päässyt ilman tekijäkaartin omakohtaista tuntumanottoa. Kaarti korostaa myös työskentelytapansa perusteellisuutta. Tuntumanottoa ei ole toteutettu piipahdustaktiikalla. Kohteessa on oltu, haisteltu ilmapiiriä, ei vain maisteltu kuohuvaa.
Opas kehottaa tutustumaan Tallinnan baareihin rohkeasti, ja erityisesti myös muualla kuin keskustassa ja Vanhassakaupungissa. Tunnelmaa toki löytää sieltäkin, mutta ratikan tai johdinauton kyytiin hyppääjä löytää sivummalta myös hyvin mielenkiintoisia olohuoneita. Eikä tarvitse pelätä. Roistoihin on todennäköisintä törmätä ydinkeskustassa, ei sivummalla.
Baarimiehestä on turha etsiä Tallinnan parhaaksi baariksi nimettyä paikkaa. Kaikilla on toki oma suosikkinsa, tai muutama sellainen, mutta paras suostutaan määrittelemään vain moniselitteisesti. Paras baari Tallinnassa on sellainen, jollaista ei muualta voi löytää.
Kaikkialla voi viihtyä, vakuuttaa Baarimies.
Baarimiehiin kuuluvat: Heikki Kähkönen, toimittaja ja Olutliiton puheenjohtaja, Pekka Linnainen, Tallinnan tuntija, jos kuka ja Olutsilta ry:n kunniajäsen, Tapio Mäkeläinen, Tuglas-seuran kulttuurisihteeri ja Olutsilta ry:n kunniapuheenjohtaja, Mikko Savikko, The Baltic Guide -lehden päätoimittaja ja kokkina työuransa aloittanut sekä Andres Teiss, valokuvaaja.
Baarimies Tallinnassa. Opas Tallinnan olutravintoloihin ja baareihin. Arktinen Banaani 2014. 224 sivua.