Lapsettomuuden hoidossa tarvitaan usein säännöllisesti vieraalta luovuttajalta saatuja siittiöitä. Tyksissä käytetään Turun yliopiston spermapankkiin vapaaehtoisilta luovuttajilta kerättyä spermaa. 1974 perustettu pankki etsii uusia lahjoittajia, koska tulevaisuudessa sperman tarve lisääntyy.
Tyksin naistenklinikalla hedelmättömyyshoidoista ja spermapankista vastaa lisääntymislääketieteen dosentti, osastonylilääkäri Antti Perheentupa. Spermapankki kuuluu yliopistolle, mutta se toimii käytännössä Tyksin tiloissa ja sen talletuksia käytetään sairaalassa tehtävissä hedelmöityshoidoissa.
Sperman luovutus ja talteenotto on hyvin täsmällisesti säädeltyä. Hedelmöityshoitoja ja niihin liittyvää laboratoriotoimintaa säädellään laeilla ja määräyksillä. Lailla turvataan ja määritetään syntyvän lapsen etu, muun muassa lapsen tiedonsaantioikeus 18 vuotta täytettyään, ja myös sukusolujen luovuttajan oikeudet, kuten luovutustietojen salassa pitäminen.
– Tämä on todella kurinalaista toimintaa. Ensiksi selvitetään luovuttajan sperman laatu ja pakkasen kesto. Kokeeksi pakastettu spermanäyte sulatetaan ja sen laatu tutkitaan. Luovuttajalta suljetaan pois mahdolliset infektiot, mm. HIV- ja hepatiitti-infektiot. Testit otetaan Tyksin naistentautien poliklinikalla fertiliteettilaboratoriossamme ja luovuttajan henkilöllisyys salataan ennen kuin näyte lähtee Tykslabiin testattavaksi, kertoo IVF-biologi Harri Mankonen, joka työskentelee Tyksin lapsettomuuspoliklinikan laboratoriossa.
– Luovutuksesta ja siihen liittyvistä selvityksistä ei kerry mitään tietoja myöskään luovuttajien omiin sairauskertomustietoihin. Luovuttajathan eivät ole sairaalassa potilaina ja lisäksi on tarkoitus estää luovutustiedon joutuminen ulkopuolisille.
Antti Perheentupa tapaa luovuttajat ja käy heidän kanssaan läpi sekä luovuttajan että suvun sairaushistorian ja mahdolliset vakavat perinnölliset sairaudet, jotka ovat luovutuksen este. Tämän lisäksi kromosomit tutkitaan kaikista luovuttajan verinäytteistä.
– Lisäksi selvitän luovutukseen liittyvän juridiikan ja varmistan, että luovuttaja tietää mihin on ryhtymässä allekirjoittaessaan luovutussopimuksen. Luovuttaja voi halutessaan esittää toiveita kenelle tai millaisille spermantarvitsijoille hän haluaisi spermaansa käytettävän. Suostumus on mahdollista perua koska tahansa niin kauan kuin hoitoja ei ole ehditty antaa, toteaa Perheentupa.
Luovuttamisella ei rikastu
Spermanluovuttajat ovat liikkeellä vapaaehtoisina. Osalla luovuttajista ei ole omia lapsia ja luovutus on tapa jatkaa sukua, joskin anonyymisti. Joillakin lähipiirissä on lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä tai heillä on yksinkertaisesti pyyteetön halu auttaa toisia ihmisiä perustamaan perhe.
Rahan toivossa luovutuksiin ei tulla. Vaivanpalkkana maksetaan luovutuspäiviltä työttömyyspäivärahan suuruinen korvaus 32,66 euroa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että luovuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja summa on tarkoituksella sellainen, ettei se innosta ketään luovuttajaksi ansiomielessä.
Lapsettomuushoitojen määrä on ollut lievässä laskussa kahtena viime vuotena. Hoitojen arvioidaan kuitenkin lisääntyvän tulevaisuudessa, mikä tarkoittaa myös hoidoissa käytettävien luovutussiittiöiden tarpeen lisääntymistä.
Suomessa on 23 hedelmöityshoitoja antavaa yksikköä. 13 on yksityisklinikoita, joista osa hankkii spermansa Tanskasta. 40 prosenttia hoidoista annetaan julkisella sektorilla.
Tyksissä tehdään vuosittain noin 200 koeputkihedelmöitystä, näistä viitisen tehdään luovuttajan siittiöillä. Lisäksi vuosittain tehdään parikymmentä kevyttä inseminaatiohoitoa luovutetuilla siittiöillä.
Spermanluovuttaja voi asioida vain yhdessä spermapankissa. Hän tekee yleensä noin kymmenen luovutuskäyntiä, joista saadaan yhteensä noin sata käyttöannosta. Luovutettua spermaa voidaan käyttää 15 vuoden ajan.
lehti 