Julkista sektoria arvostellaan usein tehottomaksi. Sanotaan, että yksityinen sektori on sitä ketterämpi ja laadukkaampi ja säästää rahaakin. Yksityisen sektorin myös oletetaan automaattisesti tuottavan enemmän innovaatioita.
Väitteissä ei ole mitään uutta: julkista sektoria on haluttu kutistaa pitkän aikaa. Kuitenkin vasta 2000-luvulla on kunnolla päästy sanoista tekoihin. Käynnissä on ulkoistamisen, yksityistämisen ja yhtiöittämisen aikakausi, jossa kunnat ovat alkaneet toimia yritysten tavoin.
Julkinen sektori hankkii tavaroita, palveluja ja urakoita yli 35 miljardilla eurolla vuodessa. Ostot yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta kasvoivat vuosien 2006 ja 2013 välillä 69 prosenttia.
Ulkoistamisen perusteet ontuvat usein, eikä ulkoistaminen välttämättä tule halvaksi – sikäli kun säästöjä ja hyötyjä on edes mahdollista laskea luotettavasti. Lisäksi ulkoistaminen synnyttää ongelmia, joita on vaikea mitata rahassa: päätöksenteko muuttuu suljetummaksi ja sen demokraattisuus vähenee, kansalaisten oikeusturva saattaa heikentyä, palveluiden ohjaaminen muuttuu vaikeammaksi eikä tietokaan enää kulje.
Näin kirjoittavat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen. ”Konsulttidemokratiaa” aikaisemmin käsitelleet yhteiskuntatutkijat ovat nyt laatineet Sorsa-säätiölle Ulkoistajan ja yhtiöittäjän käsikirjan. Sen mukaan ulkoistamisen tai yhtiöittämisen toteuttaminen onnistuneesti on yllättävän vaikeaa.
Yksityistäminen on jopa lisännyt kuluja
Kuuselan ja Ylösen mukaan suurten organisaatioiden ja hierarkkisten rakenteiden tuomia ongelmia löytyy sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilla. Molemmissa myös kärsitään ristiriidoista ja valtataisteluista – muistellaan vaikkapa Nokiaa.
Erityinen ongelma Suomen kokoisessa maassa on tutkijoiden mukaan se, että kilpailu ei yksinkertaisesti toimi. Monopolisoitumisen uhka on jatkuva, ja yritysostot sekä fuusiot vähentävät kilpailua.
Toisaalta vaikka kilpailu toimisikin, ulkoistamisen tuottamia hyötyjä voi olla vaikea laskea.
Tyypillisesti laskelmiin ei oteta mukaan ulkoistamisesta johtuvia erilaisia hallintokuluja eli transaktiokustannuksia. Kilpailutusasiakirjat täytyy laatia ja itse kilpailutus hoitaa, mahdolliset oikeusprosessit käydä ja lopuksi prosessin voittaneen tahon työtä täytyy valvoa.
Esimerkiksi kuntien terveyspalvelujen ulkoistaminen on johtanut jopa kulujen kasvamiseen. Ulkoistetut terveysasemat ovatkin tuottaneet vähemmän palveluja kuin kuntien omat asemat.
Välillä säästöjä todella syntyy. Se ei silti tarkoita, että yksityistämispolitiikka olisi järkevää.
”Yhden kunnan tai tilaajayksikön säästöt eivät välttämättä tuo säästöjä koko kansantalouden tasolla. Monesti säästöjä saadaan esimerkiksi sillä, että yksityisten yritysten työntekijöiden työehdot ja palkat ovat huonompia kuin julkisella sektorilla, tai samoja töitä tehdään vähemmällä työvoimalla. Tämä tuo säästöjä palkkakustannuksissa, mutta voi heikentää toisaalta kansantalouden kysyntää tai lisätä työttömyyskuluja”, Kuusela ja Ylönen kirjoittavat.
Eri kriteerit yksityiselle ja julkiselle
Käsikirjan mukaan erityisesti julkisten palvelujen yhtiöittämisessä syntyy ongelmia, jotka liittyvät päätöksentekoon. Päättäjien määrä pienenee ja päätöksenteko siirtyy julkisen valvonnan ulkopuolelle.
Viranomaisten asiakirjat ovat lain mukaan julkisia, mutta osakeyhtiön asiakirjat eivät ole. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa julkisuuslaki ei koske julkisomisteisia yhtiöitä.
Avoimuuden väheneminen tarkoittaa, että tutkijoiden, toimittajien ja tavallisten kansalaisten on vaikea arvioida hankkeita.
Kuusela ja Ylönen huomauttavat myös, että palveluiden ulkoistaminen tekee niiden ohjaamisesta vaikeampaa ja jäykempää, koska ehdot määritellään kilpailutusvaiheessa eikä niitä ole helppo muuttaa jälkikäteen.
Joissain tapauksissa ulkoistaminen voi olla mielekästä, Kuusela ja Ylönen myöntävät. Yksityiset tuottajat voivat tuoda skaalaetuja, jolloin palvelut saadaan julkista sektoria halvemmalla. Myös teknologista kilpailua voidaan ruokkia yksityistämällä.
Julkista ja yksityistä sektoria arvioidaan silti eri kriteereillä. Kun yksityinen epäonnistuu, se katsotaan yrittäjän epäonneksi. Kun julkinen epäonnistuu, kyse onkin koko julkisen sektorin tehottomuudesta ja typeryydestä.
Hanna Kuusela & Matti Ylönen: Ulkoistajan ja yhtiöittäjän käsikirja. Impulsseja-sarjan keskustelupaperi. Kalevi Sorsa -säätiö 2015.
Käsikirja on luettavissa Sorsa-säätiön sivuilla.