Viisi tuntia ja rapiat oopperakatsomossa on melkoinen koitos tämmöiselle oopperaentusiastillekin. Ei siis ihme, että Kansallisoopperan Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajia katsellessa ja kuunnellessa mieleen juolahti Pentti Haanpään mainio novelli Urakka kirkonkävijä. Tarinassa palkataan kyläläisten toimesta suruton miekkonen käymään kelirikkojen aikaan sanan kuulolla sunnuntaisin kirkossa muidenkin edestä. Pitkäksihän siinä kirkon penkissä Jussi Korkatin aika tulee vähälahjaista rovastia kuunnellessa, Jussi kun ei ole kovinkaan kirkonkipeä eikä jumalansanan vaivainen.
Kansallisoopperan Nürnbergin mestarilaulajien kaksi ensimmäistä näytöstä kun luvalla sanoen ovat melkoisen jahkaavia ja dramaturgisesti köykäisiä. Mutta, ei hätää, sillä Wagnerin ylivertainen musiikki – vaikka se ei hienointa Wagneria edustakaan – vie mukanaan oopperan lumoon ja loppua kohden esityksen draaman kaari tiivistyy huipentuen laulukilpailuun ja komeaan – jopa hieman liioiteltuun karnevaaliin.
Ei myyttiä, vaan faktaa
Toisin kun Wagnerin muut oopperat, koomisena oopperana markeeratun, kepeähkön Nürnbergin mestarilaulajien (1868) taiteen asemaa ja muuntuvuutta sinänsä kiinnostavasti pohtiva libretto ei kulje mystiikan poluilla, vaan perustuu tositapahtumiin. Oopperassa kuvataan keskiaikaista mestarilaulajaperinnettä, jonka puitteissa ihmissuhdedraamat vellovat. Kyseessä on uuden ja vanhan ristiveto ja dogmaattisten sääntöjen uhmaaminen perinteisessä laulukilpailussa.
Tarinalla mestarilaulajista on faktinen pohja. Erityisesti Nürnbergissä, mutta muuallakin Saksassa, oltiin 1500-luvulla innokkaita runouden harrastajia ja järjestettiin laulukilpailuja. Mestareista maineikkaan oli vuosina 1494- 11578 elänyt suutari, mestarilaulajien johtajaksi valittu Hans Sachs, joka on oopperan keskeisin henkilö. Myöhemmin myös Goethe ylisti hänen runouttaan.
Kilpailun, jossa mestarilaulaja saa palkinnokseen viehättävän ja varakkaan Evan, käsityöläismestarilaulajat edustavat kangistunutta taidetta, kun taas paikalle ilmestyvä railakas ritari Walther von Stolzing tuo esiin uudenlaisen tavan laulaa, uutta taideilmaisua.
Ei natsismia
Nürnbergiin sijoittuvan oopperan patrioottinen loppukohtaus, jossa ylistetään ”pyhää saksalaista taidetta” ja sen perinnettä on houkutellut monet ohjaajat limittämään oopperan nationalismiin ja natsismiin. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä 1868 sävelletyn oopperan kanssa, eikä muutoinkaan Wagnerin suhteen, vaikka hänen musiikkiaan natsien toimesta hanakasti käytettiinkin.
Eikä liioin sovinismin, vaikka Nürnbergin mestarilaulajissa naiset esineellistetäänkin ”palkinnoksi” ja saavuttamattoman tai saavutetun rakkauden kohteiksi. Lähinnä Wagner tässä oopperassa hakee utooppista harmoniaa ja parempaa elämää yhteiskunnan muutospaineissa – ei vaan musiikillaan – vaan myös tarinallisuudella.
Ensi-ilta Zürichissa 2012
Berliinissä 1935 syntyneen, yhteiskuntakriittistä ohjauksistaan tunnetun ja arvostetun Harry Kupferin ohjaama Kansallisoopperaan esitys on hankittu Helsinkiin Zürichin oopperasta. Siellä se sai hänen ohjaamana ensi-iltansa 2012. Tällä kertaa hänen tulkintansa ei ole yltiöyhteiskunnallinen, vaan seesteinen, ajaton ja hieman jahkaileva taiteen filosofiassaan. Mitään viittauksia natsiaikaan tulevaisuuteen suuntaavassa esityksessä ei ole, ja hyvä niin.
Hans Schavernochin lavastama esitys sijoittuu sodan tuhoaman Nürnbergin Katariinankirkon raunioille ja tulevaisuutta kuvaaville rakennustelineille. Karu, Saksan jälleenrakentamista kuvaava lavastus on toimiva ja kaupungin siluettia kuvaavine taustakuvineen kaunis.
Vaikka Kansallisoopperan esitys ei Kupferin ohjausten parhaimmistoon kuulukaan, on hienoa, että Nürnbergin mestarilaulajat vihdoinkin 65 vuoden jälkeen nähdään Suomessa, sillä esitys on musiikin ja lähes kauttaaltaan hyvän ensemblen juhlaa.
Huumaa saa odottaa
Kansallisoopperan ylikapellimestariksi vuonna 2013 valittu Michael Güttlerin johtama orkesteri hieman arasteli kauniin alkusoiton parissa, eikä wagnerilaista huumaa ja intensiteettiä oikein löytynyt ensimmäisissä näytöksissäkään, mutta mitä pidemmälle esitys eteni sitä upeammin ja herkkävireisemmin musiikki soi.
Ralf Lukasin hyvin esittämä ja laulava suutari Hans Sachs on oopperan keskeisin henkilö. Hän on, hyvyyttä ja syvällisyyttä sekä taiteen tuntemusta omaava mestarilaulaja. Rakastunut Evaan hänkin, mutta luovuttaa paikkansa kivulla ilmiselvästi paremmalle ja lahjakkaammalle sanan- ja lauluntaitajaritarille. Sachs on väsymätön taiteen, sen voiman ja kauneuden ylistäjä, vailla nationalistista uhoa. ”Jos vaikka turmioon maa joutukoon, jää Saksaan silti taide ain”, tämä 1500-luvulla Nürnbergissä elänyt suutari toteaa (Jalmari Finnen kääntämässä libretossa) enteellisesti.
Mestarilaulajien koomisin hahmo – jos nyt saksalaisesta huumorista ja komiikasta voidaan puhua – on surkuhupaisa, tärkeilevä kirjuri Beckmesser, jonka välityksellä Wagner antaa huutia kriitikoille. Itsekin palkintona olevaan Evaan ihastuneen kirjurin tehtävänä on kirjata liitutaululle mestarilaulaja kandidaattien virheet. Ja kyllä hän niitä löytääkin. Harmillista, että Beckmesserin rooliin rekrytoitu Michael Kraus oli ensi-illan tuoksinassa sairastunut, ja vain näytteli roolinsa. Näyttämön laidalla Amin Kolarczykin hoiti lauluosuuden.
Kuoron joukkotappelut
Kilpailun voittavan ritari Walther von Soltzingin romanttisen järrikän roolin hieman epätasaisesti laulava Mika Pohjonen ylsi hienoihin suorituksiin aarioissaan, ja lähes kauttaaltaan muutoinkin.
Illan hienovireisemmästä laulusta vastasi, kaunisääninen, varmaotteinen ja näyttämöllisesti mainio Tuomas Katajala Waltherina.
Heleä-ääninen Tiina-Maija Koskela miesten intohimojen kohteena ennätti sylistä syliin ja oli muutenkin touhukas mutta ei äänellisesti aivan yltänyt Evan vaativaan rooliin lopun kvartettoa lukuun ottamatta. Hänen aikansa Wagner-laulajana vaatii vielä kypsymistä ja kehittymistä.
Nina Keitel Waltherin rakastetun Magdalenan roolissa lauloi erinomaisesti ja näytteli uskottavasti ja herkästi.
Kansallisoopperan kuoron joukkokohtaukset olivat melkoista liioittelua, ikään kun heidän olisi pitänyt joukkotappeluineen pitää huoli esityksen dynamiikasta. Mutta se ei kuoron soinnin ja upean laulun tahtia haitannut.
Suomen Kansallisooppera: Richard Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat.
Ohjaus Harry Kupfer. Lavastus Hans Schavernoch. Puvut Yan Tax. Valaistus Jürgen Hoffmann,
musiikinjohto Michael Güttler.
Ensi-ilta 13.3.2015
uutiskirje 
