Mandingo (1975) käsittelee orjuutta Hollywood-filmille poikkeuksellisen suorasukaisella ja kriittisellä tavalla. Aikalaiskritiikki suhtautui elokuvaan ristiriitaisesti ja jopa inhoten, mutta yleisömenestys oli hyvä. Leffan järeä realismi haastaa onnistuneesti tuoreemman orjuuskuvauksen 12 Years a Slave (2013).
Richard Fleischerin ohjaamassa historiallisessa melodraamassa eletään 1840-lukua Yhdysvaltain etelässä. Valkoiset isännät ja emännät käyttävät siekailematta hyväksi mustia työvoimana ja seksileluina.
James Mason jyrisee vanhan koulukunnan plantaasin isäntänä, aikamiespoika (Perry King) osoittaa inhimillisempää suhtautumistapaa mustiin aina lemmittyä (Brenda Sykes) myöten. Aikanaan taloon tuleva nuori emäntä (Susan George) aiheut-taa tapahtumien vyöryn, joka huipentuu muistettavalla tavalla. Kaiken takana on draaman punaisena lankana kulkeva yhdistelmä rotusorto, väkivalta ja seksi.
Urbaaniin slangiin viittaavan elokuvan nimen mukaisesti seksuaalinen polte on vahvoilla. Sen suhteen asiat kuvataan siten, että aitous tuskin kärsii. Mandingon historiallinen todistusvoimaisuus tuntuu luotettavalta.
Näyttämön lävistävät tiukkaakin tiukemmat vallan ja väkivallan asetelmat. Tähän liittyy oleellisesti entisen huippunyrkkeilijän Ken Nortonin esittämän ”super-orjan” hahmo.
Mandingo. TV2 tiistaina klo 22.00
uutiskirje 
