Elinkeinoelämän ja oikeiston ydinväitteisiin kuuluu, että tuloerot ovat kilpailuyhteiskunnassa luonnollinen ja jopa hyvä asia. Kansalaisia manipuloidaan väitteillä, että kun ahkerat tienaavat enemmän kuin ”laiskat”, varallisuuserot ovat paitsi moraalisesti perusteltuja myös hyödyllisiä talouskasvun kannalta. Hallitseva ta-lousoppi pyrkiikin oikeuttamaan eriarvoisuuden kasvun ja syyllistämään vähempiosaisia loismaisina oman onnensa seppinä.
Muun muassa Osmo Soininvaara on esittänyt, ettei suurin osa tuloeroista kuitenkaan johdu ahkeruuseroista, sillä kukaan ei voi olla tuhat kertaa ahkerampi kuin toinen. Naisvaltaisten alojen hoitohenkilökuntaa voi tuskin syyttää laiskuudesta. Mutta vaikka he tekisivät kuinka pyyteettömästi ylitöitäkin, palkka ei nouse. Soinivaaran mukaan suurimmat tuloerot johtuvatkin talouden epäterveistä piirteistä, yleensä erilaisista välistävedoista.
Vasemmistolle itsestään selvä näkemys on, etteivät rikkaat suinkaan rikastu ahkeruudellaan vaan monenlaisten verotuksellisten, rakenteellisten ja asenteellisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimukset eivät myöskään osoita, että tuotettu vauraus tihkuisi alaspäin yhteiseksi hyväksi. Pääoma se vasta laiskaa onkin, ja sitä makuutetaan yhteiskuntamoraalin vastaisesti: on moraalitonta, ettei sillä synnytetä työpaikkoja.
Jopa Taloussanomat totesi vuonna 2013, että liian suuret tuloerot jarruttavat talouskasvua ja äärimmillään voivat rikkoa yhteiskuntarauhan. Karl Marx kuvasi liiallisten tuloerojen haitat yli sata vuotta sitten, nyt riskivaroitus kuuluu yllättävältä suunnalta: finanssieliitin sisäpiiristä. Lisäksi OECD ja IMF uskovat Suomen menneen liian pitkälle tässä kehityksessä, koska ostovoiman hiipuminen syö myös leivän yrittäjiltä.
Mitä tekee oikeisto? Itse arvostamiensa neuvonantajatahojen sijaan se jatkaa puhetta eriarvoistavasta säästöpolitiikasta ja väittää Suomen nousevan talouskurimuksen kautta!
Eräs filantroopiksi, hyväntekijäksi ryhtynyt öljymiljonääri on todennut, että rikkaat ovat rikkaita, koska köyhät ovat köyhiä. Hän heräsi näkemään suoran yhteyden toisten rikastumisen ja toisten hyväksikäytön ja riiston välillä. Kun jokin taho onnistuu patentoimaan tai yksityistämään luonnon yhteisvarantoja, olipa kyse öljystä tai muista luonnon anneista, kysymys on vain tietyn valtion sallimasta yhteisomaisuuden ryöstämisestä.
Yksityistetyllä juomavedellä rikastuminen on aivan eri luokan moraalittomuutta, kuin oikeiston näkemys ”laiskojen” vapaamatkustaja- moraalivajeesta. Sosiaalipummien sijaan huomio tuleekin kohdistaa suuryrityspummeihin, jotka veronkiertäjinä luistavat yhteiskuntavastuustaan.
lehti 