Venäläisfilmin Jelena (Elena, 20111) vaikuttava aloitus osoittaa käsikirjoittaja-ohjaaja Andrei Zvjagintsevin pitkien otosten taituriksi.
Tiettyä pysähtyneisyyttä huokuvat tuokiokuvat ovat huoliteltuja. Mieleen tulevat italialaisklassikko Michelangelo Antonioni, japanilaisen kulttuuritradition kurinalaisuus ja pelkistetty runollisuus sekä intiimin kamarinäytelmän mestari Anton Tšehov. Kirjoittaja-ohjaajan voi katsoa päivittävän viime mainitun perinnettä fiksusti uusimpaan Moskovan aikaan.
Zvjagintsev luo mietityllä kerronnallaan aiemmista töistään Paluu (2003) ja Karkotus (2007) tuttua voimallista kestoa. Repliikit ovat vähäsanaisia, kuvat puhuvat omaa vivahteikasta kieltään. Tässä mielessä hänen mestarillinen uutuutensa Leviathan (2014) ei ole yhtä riisuttu.
Nadezhda Markina tekee hiljaista si-säistä voimaa huokuvan roolityön nimihenkilönä. Entinen sairaanhoitaja on uusissa naimisissa itseään vanhemman varakkaan miehen (Andrei Smirnov) kanssa. Mies on tarkka rahoistaan, mikä aiheuttaa kitkaa puolisoiden välille.
Tiivistunnelmainen psykologinen jännitysdraama vakuuttaa eleettömyydellään. Yksinkertaisista aineksista on luotu vivahteikas ja harkituin siirroin etenevä juonikuvio. Venäläisfilmissä on jotain ilmeisen todistusvoimaista, mitä tulee maan henkiseen ilmapiiriin ja sosiaalista ilmastoa synkentävään korruptioon.
Jelena. Yle Teema keskiviikkona klo 22.00
uutiskirje 
