Espanjassa säädettiin joulukuussa uusi turvallisuuslaki, joka sallii maahan tulleiden paperittomien siirtolaisten välittömät palautukset. Suuri osa siirtolaisista tulee Eurooppaan Afrikan mantereella sijaitsevien Espanjan itsehallintoalueiden Ceutan ja Melillan kautta. Aiemmin siirtolaisilla on oikeus ollut jäädä Espanjaan turvapaikanhakijoiksi.
YK:n ihmisoikeuskomissio on jo ilmaissut huolensa kesäkuussa voimaan astuvan lain vuoksi, sillä se sotii ihmisoikeussopimuksia vastaan.
Käytännössä palautuksia on kuitenkin tehty jo ennen uutta lakimuutosta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvanneet esimerkiksi videoita, joissa Espanjan poliisit palauttavat siirtolaisia Melillan raja-aidassa olevien vihreiden ovien kautta laittomasti takaisin Marokon puolelle.
Espanja ei päästä vastaanottokeskuksiin ihmisoikeustarkkailijoita.
Marokon poliisin on myös raportoitu polttavan raja-aitojen läheisyydessä sijaitsevia siirtolaisten leirejä ja muun muassa ampuvan näitä kumiluodeilla.
Vaikka laki vaatii vielä Espanjan hallituksen hyväksynnän, on sen läpimeno käytännössä varmaa, sillä lakia puoltavalla keskustaoikeistolaisella kansanpuolueella (PP) on hallituksessa enemmistö.
Karkotetut asuneet usein vuosia maassa
Espanjan hallitus on puolustellut uutta lakia maantieteellisillä syillä. Espanjan ja Afrikan välinen raja tunnetaan yleisesti porttina Eurooppaan, ja maata on painostettu pysäyttämään jatkuvasti lisääntyvä siirtolaisvirta.
Siirtolaiset on suljettu turvapaikanhakuprosessin ajaksi vastaanottokeskuksiin, jotka ovat jatkuvasti liian täynnä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet vankilamaisten vastaanottokeskusten heikoista olosuhteista, mutta muutosta parempaan ei ole tapahtunut.
Keskuksiin ei ole päästetty ihmisoikeustarkkailijoita, eikä puolueettomia tarkkailijoita ole myöskään Melillan ja Ceutan raja-asemilla. Espanja on lisäksi sulkenut paperittomat siirtolaiset pois terveydenhuollon piiristä.
Espanja on yksi niistä Euroopan maista, jotka karkottavat eniten siirtolaisia. Maateitse tehtävien karkotusten lisäksi paperittomia siirtolaisia lennätetään takaisin kotimaihinsa. Pelkästään viime vuonna maasta lähti 148 karkotuslentoa.
Lennot toteutetaan yhteistyössä Air Europan ja Swiftairin kanssa. Lentoyhtiöt omistaa Globalia-konserni, jolle Espanjan valtio maksaa 12 miljoonaa euroa vuodessa.
Palautuslentoja tutkivan sosiologi Christian Orgazin mukaan 60–70 prosenttia karkotetuista on siirtolaisia, jotka ovat asuneet maassa useita vuosia. Pääasiallinen syy karkotuksiin on työpaikan menetys, minkä vuoksi siirtolainen menettää oleskelulupansa. Karkotukset tehdään yleensä nopeassa aikataulussa, eikä karkotetuilla ole mahdollisuutta usein edes asianajajaan tai omaisten hyvästelemiseen.
Gutierrezille tuli lähtö 48 tunnissa
Yksi tällä tavalla karkotetuista siirtolaisista on kolumbialainen Mauricio Gutierrez. Gutierrez ehti asua ja työskennellä Espanjan Valenciassa viisitoista vuotta.
– Menetin työpaikkani ja sen myötä oleskeluluvan. Sain töitä kuitenkin eräästä ravintolasta, mutta he palkkasivat minut pimeästi, enkä voinut sen vuoksi käyttää työtä perusteena oleskeluluvan pidentämiseen.
Gutierrez pidätettiin työmatkalla ja 48 tunnin päästä hän oli matkalla takaisin Kolumbiaan.
– Minut pidätettiin yhdeltä iltapäivällä ja vasta seuraavana päivänä sain mahdollisuuden tavata asianajajan, joka ei tietenkään ehtinyt tehdä mitään.
Gutierrezin espanjalainen vaimo ei myöskään heti saanut tietoa miehensä kohtalosta ja etsi häntä valencialaisista sairaaloista. Nyt pariskunta ja heidän yhteinen tyttärensä asuvat Kolumbiassa.
– Jouduimme jättämään koko elämämme Espanjaan, Gutierrez sanoo.
Espanjasta karkotettiin lentoteitse vuosien 2010–2014 välillä 26 491 paperitonta siirtolaista.
Euroopan ihmisoikeuskomission mukaan karkotuslennoilla käytetään usein myös kyseenalaisia keinoja ja väkivaltaa. Karkotettavat voidaan esimerkiksi huumata rauhoittavilla lääkkeillä turvallisuussyihin vedoten. Vuonna 2007 nigerialaismies kuoli karkotuslennolla ilmeisesti poliisin käyttämän väkivallan seurauksena.
Espanjan sisäministeriö on kiistänyt käyttävänsä lennoilla väkivaltaa ihmisoikeusjärjestöjen keräämistä todisteista huolimatta.
uutiskirje 
