Hollantilaisfilmin Sotatalvi (Oorlogswinter, 2008) alussa eletään tammikuuta 1945. Hollanti on vielä saksalaisten miehittämä. Teini-ikäisellä Michielillä (Martin Lajkemeier) on huoneessaan lentokoneiden pienoismalleja, kun yön pimeydessä ikkunasta käsin tärppää oikeasti. Poika todistaa omin silmin lähistölle putoavan englantilaiskoneen maahansyöksyn.
Vastaavia sodan realiteetteja ilmaantuu pian lähempääkin, Michiel on vaarallisemmilla vesillä kuin arvaakaan. Pormestari-isästä ei ole pahimmassa paikassa välttämättä apua.
Ohjaaja Martin Koolhoven on ollut myös käsikirjoittajatiimissä. Pohjana on Jan Terlouwin romaani. Kirjallisen pohjan voi helposti aistia, tarina kun on näinkin tapahtumakylläinen.
Juonikuvio kiertyy pikku hiljaa entistä tiukemmin englantilaisen lentäjän tapauksen ympärille. Jännitys korostuu jälkipuoliskolla ja saa myös melodramaattisia piirteitä. Tuolloin nähdään, miten kaikkein kovimmin koskee omien kesken.
Sotatalvi jatkaa laadukkaiden elokuvien sarjaa (Odotuksia, Toukokuun neljä päivää), jossa sota kuvataan paljolti tavanomaisesta poikkeavasta näkökulmasta, ei pelkkänä sotilaiden sotimisena. Näin kuviossa ovat keskeisissä osissa myös eri sukupolvien siviilit, naiset ja lapset.
Paitsi sota- ja epookkidraama, hollantilaisfilmi on ennen muuta kasvutarina, jossa sodan olosuhteet testaavat lujalla kädellä nuorukaista lapsuuden ja aikuisuuden risteysasemalla.
Sotatalvi. Yle Teema perjantaina klo 21.00
uutiskirje 
