Hitaammin, lähemmäs, vähemmän, paremmin, kauniimmin
Mahdollisuus puhua ympäristönsuojelusta ja ympäristöä säästävistä valinnoista on meidän, rikkaiden maiden ihmisten etuoikeus. Me voimme valita millaista ruokaa syömme tai miten liikumme. Silti juuri me tuhoamme luontoa yli maapallon sietokyvyn.
Kolme erilaista kirjaa kertovat ympäristöystävällisistä valinnoista, arjen ekoteoista ja ympäristön tilaan vaikuttavasta päätöksenteosta. Kaikki ne kehottavat hidastamaan ja vähentämään. Karsimaan roinaa ja saamaan tilalle rauhaa ja puhtaamman pallon.
Vastuuta muutoksesta ei voi sysätä yksittäisen kuluttajan harteille, mutta taloudellista ja poliittista valtaakin käyttävät yksilöt.
Taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon rakenteiden purkaminen ja demokratisoiminen sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen on yksi keskeisimpiä ympäristöliikkeen esille nostamia haasteita, kirjoittaa Anja Portin Kaikesta jää jälki -kirjan esipuheessa.
Pihit possut
luottavat etikkaan
Köyhän kirjaan on koottu entisajan kauneuden, terveyden ja kodinhoidon niksejä. Konstit ovat paitsi edullisia, myös ekologisia. Kotia ja itseä voi hoitaa keittiön kaapista löytyvillä aineksilla, etikka esimerkiksi on kirjan mukaan varsinainen ihmeaine!
Se sopii niin hiusten-, ihon- ja kurkkukivun hoitoon kuin kissan häätämiseen lasten hiekkalaatikolta. Huoneen voi raikastaa pinttyneestä tupakanhajusta laittamalla kuppiin tai vatiin etikkaa pariksi tunniksi.
Sama tepsii vaatteisiin. Puku henkariin kylpyhuoneeseen ja lavuaariin vettä ja pari desiä etikkaa. Parissa tunnissa haju on tipotiessään, Köyhän kirja lupaa.
Vessaan, keittiöön, kaakeleihin, uuniin, lattiaan ja ikkunoihin ei kirjan mukaan välttämättä tarvita jokaiseen eri pesuainetta. Siivouksesta selviää etikalla, ruokasoodalla, mäntysuovalla ja astianpesuaineella.
Kirjan tekijä, tamperelainen sarjakuvataiteilija Jaana Suorsa, kertoo esipuheessa käyttäneensä itse vanhan kansan kikkoja jo vuosia.
Kirjastakin
jää jälki
Kaikesta jää jälki on kunnianhimoinen ja isokokoinen kokoelma suomalaisten tutkijoiden, kansalaisaktivistien ja poliitikkojen puheenvuoroja ihmisten vaikutuksesta ympäristöön.
Kaikesta jää jälki kysyy miksi ja kenelle me suojelemme ympäristöä ja millaisessa poliittisessa järjestelmässä ympäristökansalaisuuden idea toteutuisi parhaiten.
Se käy läpi syömisen ja asumisen ympäristövaikutuksia ja ekologisen asumisen haasteita. Liikkuminen ja liikenne saavat oman lukunsa, jossa esitetään myös lukuisia eri vaihtoehtoja, joiden avulla ihmisten arki voisi rakentua kestävämmille liikkumismuodoille.
Sirpa Pietikäinen kirjoittaa yritysten ja muiden organisaatioiden ympäristövastuusta. Kirjan päättää Ossi Naukkarisen artikkeli, jossa ympäristökysymyksiä lähestytään estetiikan näkökulmasta.
Kaikesta jää jälki, myös kirjasta. Kaikesta jää jälki -kirjan lopussa on selvitys kirjan jäljestä. Ja muistutus siitä, että ympäristön kannalta paras tapa hankkia kirja on kävellä tai pyöräillä lähimpään kirjakauppaan tai lainata se kirjastosta.
Uudenlaista
talouspuhetta
Vapaa kirjoittaja ja tutkija Olli Tammilehto kysyy artikkelissaan, miksi ympäristönsuojelu ja talousajattelu törmäävät jatkuvasti yhteen. Tammilehdon mielestä vallitseva ajattelutapa rajaa talouden käsitteen vain virallisesti ja rahavälitteisesti jaeltavaan tuotantoon. Kansantuotteeseen ei lasketa mukaan esimerkiksi kotitalouksien sisällä tapahtuvaa tuotantoa.
Tämä pääasiassa naisten harteilla oleva tuotanto on kuitenkin huomattavaa, kirjoittaa Tammilehto. Kotona laitetaan ruokaa ja siivotaan, korjataan kotia, vaatteita, leluja ja huonekaluja, hoidetaan lapsia, sairaita ja vanhuksia, opetetaan ja opitaan.
Valtavirran talousajattelussa samaistetaan kulutuksen kasvu hyvinvointiin, vaikka tiedot tyytyväisyyden vähäisestä yhteydestä kulutustasoon ovat talousteorioiden kannalta kiusallisia. Taloudellisen vaurauden avain onkin luoda järjestelmällisesti tyytymättömyyttä.
Yhteiskunnallisen muutoksen rinnalle tarvitaan Tammilehdon mielestä myös puhetavan muutos. On sanottava ääneen, että nykyinen kulutushyödykkeiden tuotanto aiheuttaa sivutuotteinaan valtavasti vahinkoa. Sen huomioon ottaminen kustannuksina merkitsee sitä, että tuottavuus on olematon.
Uudessa talouspuheessa öljyn, kivihiilen ja maakaasun tehokkainta käyttöä on niiden jättäminen maahan. Tällöin ne tuottavat ihmiskunnalle suurimman palveluksen säilyttämällä ilmaston suurin piirtein nykyisen kaltaisena.
Maapallo
ei kasva
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa hankepäällikkönä työskentelevä Eija Koski pohtii kulutuskeskeisen elämäntavan kestämättömyyttä artikkelissaan Kulutus kasvaa, maapallo ei.
Rajallisen maapallon luonnonvarantojen kulutus ei voi kasvaa rajatta. Tässä kohti pallo on meillä, länsimaisilla ihmisillä. Vasta kun me tyydymme vähempään, luonnonvaroja riittää sekä kehitysmaiden hyvinvoinnin parantamiseen että tuleville sukupolville, Koski kirjoittaa.
Pieneltäkin tuntuva asia voi säästää luonnonvaroja huomattavasti, osoittavat Kosken laskelmat käsien kuivaamisesta julkisissa pesutiloissa. Yksi pestävä rullapyyhe korvaa elinkaarensa aikana noin 24 000 kertakäyttöisistä paperipyyhettä.
Kulutushyödykkeiden ekotehokkuuden parantaminen usein ruokkii kuluttamista. Yhteiskunnan tavoitteeksi pitäisi Kosken mukaan mieltää onnellisuuden, ei talouskasvun edistäminen.
Koski päättää kirjoituksensa kestävää kehitystä pohtineeseen saksalaisten ”viisaiden miesten” paneeliin. Kestävä kehitys kiteytettiin tuolloin viiteen sanaan: Hitaammin, lähemmäs, vähemmän, paremmin, kauniimmin.
Luota leikin
voimaan
Ekokirjoista ihanin on Lasten Aurinkovuosi. Se vie lukijansa matkalle kävyistä ja risuista syntyvään leikin maailmaan. Se muistuttaa, kuinka lapsen luovuus on portti kestävän kehityksen huomiseen.
Kirjan oppeja on kehitetty vuodesta 2004 lähtien Lasten Aurinkojuhlissa Kemiön Westersissä.
Ekologinen lastenkulttuuri on ympäristökasvatusta, jonka päämääränä on välittää arvoja, jotka ohjaavat ihmislajia kunnioittamaan maapallon elämää. Tuttua ja läheistä on helppo vaalia, niinpä kirja kehottaa solmimaan suhteita niin kotipihan kastematoihin kuin kiviin, multakasojen pikkueliöihin ja puihin.
Lasten Aurinkovuosi -kirja jakaantuu kolmeen osaan. Alun tekstiosassa kerrotaan ekologisen lastenkulttuurin periaatteista, ympäristökasvatuksesta ja taideilmaisun keinoista. Keskiosa on laadittu minä-muotoon. Siinä fiilistelee eri vuodenaikoina touhuava lapsi.
Lopussa on tarkempia ohjeita syntymäpäivien järjestämisestä aina koulujen oppisuunnitelmien muovaamisen.
Pieniä ihmeitä,
mutaisia lapsia
Lasten Aurinkovuosi -kirjan esittelemässä ekologisessa lastenkulttuurissa pieni on suurta ja risa hienoa. Se kunnioittaa lapsen kauneudentajua ja ihmeellisen vapaata järjenjuoksua. Ekologisen lastenkulttuurin lähtökohtia ovat leikki, lapsen oma estetiikka, yhteisöllisyys sekä luonnonympäristön arvostaminen.
Lapsilla ei ole tarvetta rajata tekojaan otsikoiden alle; tiede ja taide lyövät leikeissä kättä. Omasta pihasta ja lähiluonnosta löytyy mittaamaton määrä materiaalia itsetehtyyn leikkiin. Kotona voi ottaa käyttöön kankaanpalat ja napit, ulkoa kerätyt kepit ja kivikokoelmat.
Lapsi ei tarvitse täydellisen kaunista ostotavaraa tunteakseen itsenä ihanaksi. Itsetehty risukruunu tekee prinsessan, naruhäntä suden. Lapsen kaunis on iloinen muistutus, kuinka ajatukset korvaavat esineet.
Aikuisten tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuus nauttia vaatimattomasta. Havainnointiin, löytämiseen ja tutkimiseen kannustaminen vaatii rauhaa ja aikaa. Se vaatii myös vähän enemmän viitseliäisyyttä kuin valmiin ostaminen.
Kulutuksen supistaminen ei ole luopumista, vaan ovi oivalluksiin, ideoihin ja leikkiin, opastaa Lasten Aurinkovuosi.
Vaikein ja tärkein oppi meille turhantärkeille aikuisille on tämä: Älä välitä liasta, rispaantuvista housunpolvista tai rapanaamasta. Ne ovat pieni hinta tarmokkaasta, iloisesti leikkivästä lapsesta, joka suhtautuu ympäristöönsä uteliaasti ja rakastavasti.
Perjantaina 28. 11. vietetään kansainvälistä Älä osta mitään -päivää.
uutiskirje 
