Good – Natsi vasten tahtoaan (Good, 2008) on kiintoisa kuvaus poliittisesta myötäjuoksijasta Hitlerin aikaisessa Saksassa.
Viggo Mortensen tekee hyvän roolityön kirjallisuuden professorina, jota kiskotaan moneen suuntaan ja joka ei aina tiedä, miten päin olisi. Mortensenin eleistä ja koko kehon kielestä välittyy paljon siitä, mikä proffa oikein on miehiään. Katsojalle tarjoutuu hahmossa antoisa profiloitava.
Vicente Amorimin ohjaaman englantilais-saksalaisen yhteistuotannon pohjana on C.P. Taylorin näytelmä. Siitä John Wrathall on käsikirjoittanut kelpo elokuvaversion. Leffa tuikkii pätevää epookkia Saksasta aikavälillä 1933–1942.
Professori Halderista muotoutuu kuva miehestä, jota voi pitää ”suurena selviytyjänä”: mies osoittautuu moraaliltaan melkoiseksi kiemurtelijaksi. Täysin selkärangaton opportunisti hän ei ole, mutta arveluttavan syvälle hän ehtii tapahtumien kulussa vajota. Tässä mielessä lopetus on tarinan aiempaan antiin suhteutettuna looginen, tosin hieman lattea.
Natseja sekä perhe- ja avioelämää enemmän draamassa painottuu professorin ja hänen juutalaisen terapeuttiystävänsä (Jason Isaacs) kovalle koetukselle joutuva suhde. Hitlerin kautta eutanasian teema tulee esille suhteellisen irvokkaalla tavalla.
Good – Natsi vasten tahtoaan. Nelonen perjantaina klo 23.15
uutiskirje 
