Ranskalaisfilmi White Material (2009) huokuu tiivistunnelmaista, visuaalisesti painottunutta kerrontaa. Repliikit ovat lyhyitä ja vähäisiä, ”puhtaan elokuvan” dramaturgia hallitsee.
Päähenkilö (Isabelle Huppert) on keski-ikäinen valkoinen nainen jossain afrikkalaisessa maassa. Hänen pyörittämänsä kahviplantaasi tyhjenee työntekijöistä, syynä väkivaltaiset poliittiset levottomuudet. Naisen itsepäisyys saa lähes pakkomielteenomaisia piirteitä.
White Material vakuuttaa poliittisena draamana ja naisen muotokuvana. Huppertin fyysinen hentous haastaa onnistuneesti roolihahmon peräänantamattomuuden. Yksilöpsykologiset ja yhteiskunnalliset jutut nivoutuvat luontevasti yhteen.
Pieneen tilaan on mahdutettu tyylikkäästi paljon asiaa (kolonialismin kaiut, rotujännitteet, perhesidonnaisuudet ym.). Väkivallan ilmapiiriin tuovat oman sähköisyytensä lapsisotilaat.
Väkevä aihe ja kerronnan taiten kudottu epädramaattisuus kohtaavat mallikkaasti. Erikoislähikuvat ja kuvakulmat vaikkapa ihmiskasvoista ovat mietittyjä, johdonmukaisia ja toimivia. Ohjaaja Claire Danesilla on hienovaraisen persoonallinen tekijän käsiala.
White Material. Yle Teema keskiviikkona klo 22.00
uutiskirje 
