Tarja Halonen – presidentistä maailmanparantajaksi

Presidentti Tarja Halonen on vapaa yhteiskunnallinen toimija, globaali vaikuttaja. Päivän politiikasta säällisesti poistuneille suomalaisille naisille on kysyntää kansainvälisessä yhteistyössä, kuten Halonen kiteyttää.

Haastattelu on sovittu YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeisistä Post 2015 -tavoitteista. Ne hyväksytään New Yorkissa syyskuun loppupuolella. Halonen ei olisi entisensä, jos hän ei ottaisi kantaa myös muihin asioihin.

Hän puhuu globaalin kestävän kehityksen lisäksi vasemmistolaisuudesta, naisten asemasta, yhteiskuntasopimuksesta sekä kehitysyhteistyöstä. Hän puolustaa kansainvälisestikin arvostettua pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa edelleen säilyttämisen arvoisena, vaikka se vaatiikin kehittämistä.

Rakas vasemmistolaisuus

Kesän aikana lukemaansa Ele Aleniuksen 90-vuotisjuhlakirjaa Halonen kehuu estoitta: Alenius olisi ajattelijana huomattavasti arvostetumpi jossain suuremmassa maassa. Alenius on – ainakin pieneltä osaltaan – innostanut Halosta pohdinnoissa nykyvasemmistolaisuudesta ja ennen kaikkea planeetan rajallisuudesta.

Hän luonnehtii vasemmistolaisuuden olleen monissa maissa ihmisille mahdollisuus, ”se rakas”, joka sitten koetaankin petturiksi. Oikeistoon ei ole samalla tavalla uskottukaan. Vasemmistolle globaalista jaosta oikeistoon ja vasemmistoon on tullut taakka. Markkinatalous nähdään yleisesti oikeana ratkaisuna, vaikka Halosen mukaan ”se tuottaa aina näitä kriisejä”.

Hän näkee pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kapitalistista ja sosialistista järjestelmää parempana kompromissina. Demokratia on kuitenkin aina ensisijainen talousjärjestelmään nähden. Pohjoismainen järjestelmä on osoittanut, etteivät vapausoikeudet yksin riitä. Tarvitaan myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä.

Hän arvioi populististen liikkeiden kyenneen esittämään ihmisten arjen kannalta tärkeitä kysymyksiä, vaikka vastaukset ovatkin vääriä. Analysoinnin sijaan ihmiset pikemminkin tuntevat EU:n itsekeskeisyyden, itsetyytyväisyyden ja jopa ylimielisyyden.

– Myös työllisyystilanne on kasvava ongelma sekä läntisissä teollisuusmaissa että kehitysmaissa. Tässä mielessä arkinen toimeentulo ja kasvava tietoisuus ympäristöstä ja näiden vaikutuksista ovat keskeisiä, Halonen toteaa.

Hänen mukaansa arvot ovat palanneet politiikkaan, mikä tuo vaikeutensa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee ihmisoikeudet. Ei naisten kivittäminen voi olla perhepiiriin kuuluva sensitiivinen asia.

– Me pidämme tärkeinä ihmisoikeuksia ja jotkut muut tiukasti jotain muita arvoja.

Halosen mukaan viimeisen viidentoista vuoden aikana on menty ”hienosti eteenpäin ja yhteiskunta on kokonaisuutena paljon vapaampi, suvaitsevaisempi ja moniarvoisempi”.

Esimerkkeinä hän mainitsee sukupuolten välisen tasa-arvon edistymisen, kasvavan tietoisuuden ympäristöstä, uskontojen moninaisuuden sekä seksuaalisten identiteettien hyväksynnän osana ihmisten kokonaisuutta. Näitä ei alun perin nähty ongelmina tai haasteina.

Planeetan rajallisuus

YK:n vuosituhattavoitteiden arvioidaan olleen globaalin etelän kannalta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta merkittävä sopimuskudelma. Mutta paljon on vielä tehtävää. Halonen nostaa suureksi edistysaskeleeksi työn vahvistuvan merkityksen YK:n Post 2015 -tavoitteissa, joissa ”säällinen työ”, jonka syntykehdoksi Halonen mainitsee Suomen, nousee keskeiseksi tavoitteeksi.

Hän puhuukin vahvasti työn merkityksestä, ei ainoastaan toimeentulon edellytyksenä vaan sen tuomana arvokkuutena, minkä hän kokee nousseen merkittäväksi myös kansainvälisesti. Ihminen tuottaa jotain, josta toiset ovat valmiita korvaamaan.

Toiseksi edistysaskeleeksi Halonen luonnehtii – naurahtaen käsitteen uskonnollista sävyä – modernia kolmiyhteyttä. Hän pitää tervetulleena, jopa välttämättömänä monissa maissa talouskasvua, mutta sen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja otettava ihmiset mukaan, annettava työtä. Talouskasvun ja työn pitää kunnioittaa planetaarisia rajoja.

– Maapallo ei ole suunnattoman suuri varasto, josta skipataan uutta kamaa, kuten kalliolaisena sanoisin. Maapallo on pidettävä elävänä, vihreänä planeettana kaikkia, myös ihmisiä varten. Minusta olisi iso vahinko, jos tämä laji, ihmiset, katoaisivat, Halonen naurahtaa hyväntuulisesti.

Halonen kertoo siirtyneensä ajattelussaan valtapyramidista ekoplasmaan, pohtineensa maapallon rajallisuutta. Hän perääkin, että taloutta, hyvinvointia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöä pohditaan samoissa pöydissä eikä vain YK:n, hallitusten tai muiden valtaapitävien voimin. Ihmiset on saatava mukaan.

Halosesta on tärkeää rakentaa silta kestävään kehitykseen, josta ollaan yhtä mieltä. Hän mainitsee suomalaisista pahoista kupruista esimerkkinä Talvivaaran: kaivostoiminta kestää vain rajallisen ajan, mutta se antaa työtä ja toimeentuloa.

– Ei voi vain valita hyvät, pahat tai rumat. Asioilla on eri puolia, ja tässä suhteessa kestävän kehityksen Post 2015 -tavoitteet ovat parempia.

Tytöt ja naiset avaintoimijoita

Halosen mukaan Post 2015 -tavoitteissa on huomattavasti paremmin otettu huomioon sukupuolten tasa-arvo sekä tytöt ja naiset. Koulutus kuuluu kaikille, kiinnitetään huomiota äitiysterveydenhuoltoon ja pienten lasten ja vastasyntyneiden terveydenhuoltoon sekä vahvistetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden asemaa.

Ihmisoikeuksien nostaminen ei ole itsestään selvää, sillä osa katsoo ne valtion tai perheen sisäisiksi asioiksi. Viime aikoina Afrikan maiden ja arabimaiden ryhmästä esimerkiksi Nigeria, Kamerun, Egypti ja Saudi-Arabia ovat olleet ihmisoikeusmainintoja vastaan.

Halonen painottaa, että kaikkia ei voi kuitenkaan niputtaa. On kehitysmaina pidettyjä maita, jotka suhtautuvat myönteisesti ihmisoikeuksiin, esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja Keski-Amerikassa.

Neuvottelut Post 2015 -tavoitteista ovat pitkällä, ja Halonen uskoo sopimuksen syntyvän. Hän on pessimistisempi joulukuussa Pariisissa pidettävän ilmastokokouksen tuloksista.

Halonen toivoo Post 2015 -tavoitteiden edesauttavan ilmastosopimusneuvotteluja. Tavoitteet ovat moraalisesti sitovia, ja ne tarvitsevat tuekseen oikeudellisesti sitovia säädöksiä.

– Sen sijaan ilmastosopimuksen pitää olla ehdottomasti sitova, Halonen sanoo.

Hän haluaa myös naiset vahvasti mukaan ilmastosopimukseen: jos toista puolta maapallon väestöstä ei oteta huomioon, voidaan sanoa näkemiin ilmastonmuutoksen estämiselle ja kestävälle kehitykselle.