Nuori Irga-tyttö hiihtää rajan yli Neuvostoliittoon 1937 ja rätkähtää vankileiriin Vorkutaan. Siellä hänelle ilmestyy pelastavaksi enkeliksi marilainen sielunsisar Elna. Irgan kaksi leirissä syntynyttä lasta joutuvat tuntemattomille teille.
Suomalainen tyttö Verna pamahtaa Elnan tupaan Marinmaalle Lavran kylään kesällä 2015. Tämä viesti menneisyydestä provosoi esiin salaisuudet jopa 50 vuoden takaa. Yksi salaperäinen syntymä johtaa jopa Venäjän huipulle, valtionsalaisuuteen, kun paikalle lentää helikopterilla OMONin kanssa paholaismainen Vova.
Kylässä murhattu suomalainen professori ei kysellyt etnisiä ulkoilmamuseoita, tanhuja ja saunatonttuja, vaan halusi tutkia haudattuja. Joukkohautoja riittääkin. 1991 Joshkar-Olan läheltä kaivettiin neljätuhatta ruumista: kaikki marilaiset lääkärit, runoilijat, vähänkin lukemaan oppineet likvidoitiin. Kuitenkaan kukaan ei halua muistaa. Marilainen miliisi sanoo: “Venäjä on maa jossa unohtaminen on kansanperinne ja salailu elämän suurin hyve”.
Taustalla historiallinen totuus
Katja Kettu on lukenut Vankileirien saaristonsa ja paljon muutakin muun muassa kapinasta vankileirissä. Leirivanki sanoo: “Leiri tekee ihmisestä elukan”.
Railakkaasti roiskiva kieli romaanissa Yöperhonen viljelee murteellisuuksia ja jopa Volter Kilvestä muistuttavia sananväännöksiä. Sen kahleeton sensualismi kertoo, että myös taiga on syntinen laulu.
Kettu kieputtelee taidokkaasti uhkarohkeaa juonirakennelmaa, jonka suuri historiallinen totuus kantaa voitokkaasti maaliin. Mennyt ja nykyinen ovat kiristyneet pirunsolmulle vuodesta 1937 vuoteen 2015.
Lopussa iskee jymy-yllätys. Marilaisen Elnan salaisuus muistuttaa Sofi Oksasen Puhdistuksen Adelen seksuaalis-poliittista salaisuutta: totalitarismi on murskannut halun ja onnen, musta rakkaus piilottanut luurangot kellariin. Räjähdys ja kylän tuho solmii langat yhteen. Ratkaisuna ei tässä kuitenkaan ole puhdistava tulipalo, joka polttaa synnit, vaan voittoisa lento Suomeen.
Maagista realismia
Ketun romaani ei piittaa arkirealismin säännöistä. Se tuo mieleen Latinalaisen Amerikan maagisen realismin, jossa intiaanien mytologia ja fantasia johdattavat yhteiskunnan murtumakohtien ja historiallisen taistelun ytimeen.
Ketulla marilaiset jumaluudet, pyhät lehdot, alinen maailma ja paholainen Keremet puuttuvat asioihin. Yöperhonen kuvaa marilaista kylää, jossa kolhoosin rappio ja köyhyys kätkee elävän maauskon ja luonnon jumaluudet. Marilainen mytologia kantaa kirjaa. Sitä särvittää lihallisuus, heinälatokohtaukset ja erotiikkaa tihkuva pohjoinen luonto.
Elna rukoilee jumaliaan Ketshe Avaa ja Kugu Jumoa ja sitoo ovenpieleen jouhisolmun sen merkiksi, että uhraa tulevaisuudessa Irgan pelastaakseen kanan. Hän rukoilee ja puhuu näkymättömien lintujen kanssa, jotka vastaavat. Vyd Ava, lähteen haltia on suorastaan osa hänen runollista alitajuntansa.
Viime aikoina nuoremman polven kirjailijat ovat tehneet monia romaaneja Neuvostoliitosta. Meilläkin kylmän sodan ajan vaikeneminen ja salailu purkautuvat nyt haastaviin romaaneihin. Katja Ketun Yöperhonen on niistä väkevimpiä.
Katja Kettu: Yöperhonen. WSOY 2015. 326 sivua.
uutiskirje 