Terrorismin ja ääriliikkeiden tutkijana tunnetuksi tullut Leena Malkki Helsingin yliopistosta näkee suomalaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja keskustelussa kehitystä, joka voi johtaa poliittiseen väkivaltaan.
”Näin on tällä hetkellä erityisesti maahanmuuton ja pakolaisten vastaanottamisen rajoittamista kannattavan liikehdinnän suunnalla”, hän kirjoittaa Politiikasta.fi-verkkojulkaisussa .
Mitään uskottavaa rasti ruutuun -tyyppistä testiä poliittisen väkivallan riskin ennustamiseksi ei ole, mutta Malkki listaa joukon asioita, jotka tekevät sen mahdolliseksi Suomessakin.
Hänen mukaansa Suomen nykytilanteessa on tunnistettavissa merkkejä poliittista väkivaltaa mahdollistavien tekijöiden kehittymisestä enemmän kuin pitkään aikaan. Tämä ei tarkoita sitä, että ne johtavat poliittisen väkivallan yleistymiseen, mutta Malkin mielestä ne on syytä tunnustaa ja nostaa keskusteluun.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset
Taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy Suomessa, mutta poliittinen väkivalta ei Malkin mukaan korreloi suoraan tilastollisesti mitattavissa olevan eriarvoisuuden vakavuuden tai esimerkiksi bruttokansantuotteen kanssa. Paljon merkittävämpää on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja erityisesti tilanteen muuttuminen siten, että se synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuuden pahentumisesta.
Malkin mukaan viime aikoina tällainen tunne on kuultanut läpi siitä kritiikistä, mitä on esitetty hallituksen suunnittelemia säästötoimenpiteitä ja pakolaisten vastaanottamisen vaatimia taloudellisia panostuksia vastaan.
Väkivaltaa oikeuttavan keskustelun vahvistuminen
Malkin mukaan Suomessa on ollut jo hyvän aikaa niin sanotun maahanmuuttokriittisen keskustelun osana kehittymässä ja laajentumassa laitonta protestointia ja poliittista väkivaltaa oikeuttavaa argumentointia. Näin, jos sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja voi pitää jonkinlaisena barometrinä.
Tutkija muistuttaa, että väkivallan teoista puhuminen on eri asia kuin niiden tekeminen.
”Ensivaikutelma viime päivien pakolaisvastaisten mielenilmausten herättämästä keskustelusta on se, että tämänkaltaisia protesteja ymmärtävien määrä on kasvanut pakolaiskriisin myötä.”
Poliittiseen väkivaltaan sallivasti suhtautuvalla keskustelulla on Malkin mukaan merkitystä itse väkivallan tekoihin johtavassa prosessissa. Väkivallan oikeutusta ja tarkoitusta perusteleva puhdetapa on hänen mukaansa Suomessa muotoutumassa.
Malkki jatkaa, että puhetapaa muotoilevat henkilöt ovat todennäköisesti eri ihmisiä kuin ne, jotka ennen pitkää lähtevät suunnittelemaan väkivallan tekoja.
Uskottavat esikuvat ja hiljainen hyväksyntä
Malkin mukaan laittomia toimintatapoja ymmärtävä maahanmuutto- ja pakolaisvastainen puhetapa on nousemassa poliittiseen keskusteluun laajempana ja järjestäytyneempänä kuin mikään muu Suomessa pitkään aikaan.
Suomessa myös lain rajat ylittävillä protesteilla vaikuttaa olevan varsin laajaa hiljaista hyväksyntää ja ymmärrystä.
Johtajiakin löytyy
Malkin mukaan Suomessa poliittisen ekstremismin jarruna on ollut johtotähtien puute, mutta ei välttämättä enää.
”Maahanmuuttokriittisten joukossa on selvästi suositumpia, uskottavampia ja salonkikelpoisempia johtohenkilöitä, myös sen poliittisesti radikaalimmalla siivellä, kuin mitä varsinkaan äärioikeistolla on ollut vuosikymmeniin Suomessa”, hän kirjoittaa.
”En tarkoita enkä odota, että nämä johtohenkilöt lähtisivät missään vaiheessa johtamaan poliittisen väkivallan tekoja tai edes avoimesti ja selväsanaisesti kannustamaan niihin. Merkitystä on jo sillä, että jotkut poliittiseen väkivaltaan myönteisesti suhtautuvat kokevat heidät samalla asialla oleviksi sielunveljikseen.”
Pettymys perinteisiin poliittisen vaikuttamisen keinoihin
Pettymys näkyy erityisesti perussuomalaisten kannattajien piirissä. Puolue kanavoi poliittista tyytymättömyyttä osaksi parlamentaarista politiikkaa ja rakensi kannatustaan oppositiosta käsin. Hallitusvastuun kantamiseen kuuluvat kompromissit ovat jo herättäneet laajaa suuttumusta puolueen piirissä, minkä voi todeta sen omasta julkisesta verkkokeskustelusta.
Pettymys parlamentaarisiin poliittisen vaikuttamisen keinoihin on tekijä, joka Malkin mukaan esiintyy hyvin monissa poliittisen väkivallan selitysmalleissa.
Sytyttävät tekijät
Malkin mukaan poliittisen väkivallan yleistymistä edeltää usein välittömästi tapahtuma tai joukko tapahtumia, jotka kärjistävät tilannetta. Suomessa tällainen on pakolaiskriisi, joka on kärjistänyt tilannetta ja johtanut jo protesti-iskuihin.
”Jos tilanne jatkuu yhtä kaoottisena, siitä voi olla sytykkeeksi laajamittaisemmankin poliittisen väkivallan aallon leimahtamiseen.”
Vastapuolien radikalisoiva vaikutus toisiinsa
Poliittisen väkivallan ja erityisesti äärioikeistolaisen sekä muukalaisvastaisen väkivallan nousu radikalisoi toisinaan myös vastapuolen. Tätä on nähty esimerkiksi Ruotsissa.
Suomessa vastaavaa ei Malkin mukaan ole toistaiseksi havaittavissa, vaikka julkisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu kahdesta ääripäästä.
Malkki kirjoittaa, että Suomen viime vuosikymmenten rauhallisuuden jatkosta ei ole takeita. Rauhallisuuden takia Suomen nykyinen poliittinen johto ja viranomaiset ovat uudenlaisen haasteen edessä, sillä heillä on vähän kokemusta siitä, miten tällaisia tilanteita voisi yrittää hallita ja purkaa.
Viime vuosina väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn ohjelmaan sijoitettuja resursseja Malkki pitää vaatimattomina ja ne ovat suuntautuneet kansainvälisten esikuvien mukaisesti etupäässä jihadistisen väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyyn.
lehti 