Kiina ei ole ainoa maa maailmassa, joka toivoo lisää lapsia. Lähes puolet maapallon väestöstä asuu 83 maassa, joissa lapsia hankitaan keskimäärin alle kaksi naista kohti. Väestön uusiutuminen vaatisi keskimäärin 2,1 jälkeläistä.
Maailman liki 200 valtiosta joka neljännessä on vuosisadan puolivälissä vähemmän ja vanhempaa väkeä kuin nyt.
Japanissa syntyvyys on 1,4 lasta naista kohti. Tällä tahdilla maan 127-miljoonainen väestö puolittuu vuoteen 2100 mennessä, ja yli 40 prosenttia japanilaisista on silloin täyttänyt 65 vuotta. Muun muassa Saksa, Italia, Venäjä ja Etelä-Korea ovat samalla tiellä. Suomessa syntyi viime vuonna 1,7 lasta naista kohti.
Lapsilukua rajoittaa myös huoli maapallon ylikansoituksesta ja ympäristön tuhoutumisesta.
Valtiot ovat kehityksestä huolissaan ja koettavat innostaa lapsentekoa erilaisilla kampanjoilla. Alle 1,6 lapseen naista kohti vajonnutta syntyvyyttä on kuitenkin vaikea elvyttää. Osaltaan vaikuttaa se, että hedelmällisessä iässä olevien naisten joukko kutistuu.
Asiantuntijat arvioivat, ettei Kiinankaan tuore päätös luopua yhden lapsen politiikasta johda erityiseen vauvabuumiin.
Moninaiset syyt
Syntyvyyden laskuun on monta syytä. Avioliiton tarkoitus ei ole enää ensisijaisesti jälkeläisten hankkiminen, ja liiton merkitys on ylipäätään heikentynyt erojen ja avosuhteiden yleistyessä.
Naisilla on aiempaa paremmat mahdollisuudet opiskella, tehdä työtä, liikkua ja elää taloudellisesti riippumattomana. Kun tähän yhdistetään parantunut ehkäisy, lapsentekoa on mahdollista lykätä tai sen voi jättää kokonaan väliin.
Monissa teollisuusmaissa kymmenesosa nelikymppisistä naisista on lapsettomia. Saksassa, Italiassa ja Hollannissa osuus hipoo viidennestä.
Osa naisista perustelee lapsettomuuttaan sillä, että vastuun jakamiseen valmista kumppania ei löydy. Nuoren japanilaisnaisen sanoin: ”Saadakseni lapsen joutuisin avioitumaan toisen lapsen kanssa.”
Pallo ja talous
Lapsilukua rajoittaa myös huoli maapallon ylikansoituksesta ja ympäristön tuhoutumisesta.
Monin paikoin lasten hankintaa jarruttaa talous. Lapsi merkitsisi toisen vanhemman – yleensä äidin – tulojen menetystä, koska tämän pitäisi jäädä kotiin. Kasvaneen perheen elatus yhden hengen tuloilla olisi vaikeaa, semminkin kun heikon sosiaaliturvan maissa on samaan aikaan säästettävä vanhuudenturvaa.
Sosiaaliturvan heikkous estää muutenkin lisääntymistä, ja erityisen vaikeaksi se tekee yksinhuoltajien elämän.
Työelämän vaatimukset, naisten urakehitys ja jälkeläisistä koituvat kustannukset saavat monet parit tyytymään yhteen lapseen. Kahden lapsen jälkeen kynnys nousee vielä korkeammaksi.
*Joseph Chamie johti aiemmin YK:n talous- ja sosiaalineuvoston väestöosastoa ja toimii nykyisin väestötieteen konsulttina.
uutiskirje 
