Sosiaali- ja terveyspalvelujen kolmen miljardin säästöjen saavuttaminen edellyttää merkittävää palvelutuotannon tuottavuuden kasvua. Sote-uudistuksen tulee paikata 1,4 prosenttiyksikköä kestävyysvajetta eli reilu kolmannes 3,5 tavoitteesta.
Tuottavuuden mittaaminen sotepalveluissa on erittäin vaikeaa. Mitataanko tuottavuutta palvelujen tuottajan vai potilaan kannalta?
Kansainvälisten tutkimusten mukaan merkittävä osa tuottavuuden kasvusta tapahtuu tulevaisuudessa teknologisen kehityksen kautta. Uudet hoitomuodot kasvattavat hoitomenoja.
Linjaukset uusien, kalliiden hoitomuotojen käyttöönotosta julkisessa terveydenhuollossa tehdään jatkossakin kansallisesti.
Muutoskustannukset väistämättömiä uudistuksen alussa
Entistäkin kunnianhimoisemman säästötavoitteesta tekee se, että vuonna 2019 voimaan tuleva soteuudistus kasvattaa myös Suomessa aluksi kustannuksia. Kolmen miljardin säästöjä ei saadakaan aikaan yksin uudistuksilla.
Nykyisen sotemenojen kasvun taittaminen ja tavoiteltu säästö tarkoittaisivat yhteensä noin 16 prosentin tuottavuuden parantamista 2020-luvun loppuun mennessä, 10 vuoden aikana.
Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä kipuillaan vuosittain tavoiteltavan yhden prosentin tuottavuuden parantamisen kanssa. Sen tavoittelu on johtanut palvelujen karsintaan.
Palveluja priorisoidaan
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamiesarvion mukaan palveluja tulee priorisoida. Kansalaiset saavat vähemmän palveluja ja kohdennetaan tehokkaammin. Uusia tehokkaita, mutta kalliita hoitoja ei oteta käyttöön tai tarjotaan valikoiden.
Kalliidenkaan hoitojen niukkuuden jakaminen ei ole yksioikoista. Uusi hoitomuoto saattaa lisätä elinikää, mutta lisätä kustannuksia.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) hehkutti hallitusohjelmassa olevalla palvelulupauksella ikään kuin tämä takaisi jotain.
Kyllä se takaakin. Virkamiesarvion mukaan se kattaisi palveluja huomattavasti nykyistä rajatummin.
Tämä arvio on mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa hallituksen lupauksen kanssa: kaikki saavat eri puolilla maata yhdenvertaisesti palveluja.
Saavatko tulevaisuudessa kaikki suomalaiset vähemmän palveluja?
Sairaalat ja ”seinät” ykkösenä säästölistalla
Hallitus lupasi säilyttää yliopistolliset sairaalat Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa. Muu sairaalaverkko on auki.
Moni sairaala lopettaa, sillä kustannusten karsinnassa näkyvintä jälkeä saadaan lakkauttamalla sairaaloita, yhdistämällä terveyskeskuksia ja luopumalla ”seinistä”.
Tämähän on jo aloitettu osassa kunnissa: terveyskeskuksia ja sairaaloita on yhdistetty tai lopetettu.
Toisaalta arvioidaan esimerkiksi meneillään olevien erikoissairaanhoidon rakennushankkeiden kustannusarvion olevan 3,7 miljardia vuoteen 2020 mennessä.
Soten investointien mittaluokasta kertoo se, että yksin vuonna 2013 erikoissairaanhoidon investoinnit olivat 430 miljoonaa, perusterveydenhuollon 160 ja sosiaalihuollon noin 100 miljoonaa euroa.
Suurin syöppö investoinneissa – kuten muissakin sotemenoissa – on erikoissairaanhoito. Suurin haaste onkin saada erikoissairaanhoidon kustannukset kuriin ja perusterveydenhuolto kuntoon.
Virkamiesmuistiossa painotetaan myös kansantautien ja muiden sairauksien ennaltaehkäisyä sekä vanhusten toimintakyvyn säilyttämistä kustannuksia säästävinä tekijöinä.
Uudistusprojektissa näistä ei ole juuri puhuttu.
Potilaalle vastuuta terveydestään
Sotepalveluiden kysyntää ja kustannuksia lisäävät ikääntyminen, kansansairaudet ja monisairaat.
Tulevaisuudessa vastuuta halutaan siirtää potilaille itselleen. Tämä ei ole mikään uusi tavoite, mutta korostuu jatkossa.
Digitalisaation ja sähköisten palvelujen merkitystä hoidossa hehkutetaan. Sen odotetaan tuovan isoja säästöjä. Ihmisten itsehoitoa tehostetaan lisäämällä sähköisiä palveluja. Tämäkin maksaa alkuvaiheessa.
Kyse on myös suuresta asenne- ja oppimisprosessista. Digitalisaation läpilyöntiä kannattaa verrata kansantautien ehkäisyyn ja pitkäjänteisyyden merkitykseen. Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä kymmenen vuotta on ollut lyhyt aika.
Vastaavasti se, että väestön terveydentilaa saadaan parannettua ja vieläpä käyttämään sähköisiä palveluja, vie aikaa.
Muutosjohtamiseen vahva usko
STM:n taustamuistio perää muutosjohtamista. Sote-uudistuksen arvioidaan luovan hyvät puitteet poliittiselle päätöksenteolle ja johtamiselle. Päätöksenteko keskittyy ja valtion rooli korostuu.
Sotemenoille luodaan katto jossain muodossa. Soteuudistuksen jälkeen ne ajat ovat ohi, jolloin kunnat pumppasivat rahaa erikoissairaanhoitoon sairaanhoitopiirien tarpeen mukaan.
Euroina mitattuna erikoissairaanhoidon osuus sote-uudistuksessa on suurin: 37 prosenttia 19 miljardin (2013) käyttömenoista. Toiseksi suurin on vanhusten ja vammaistenpalvelujen osuus 24 prosenttia. Perusterveydenhuollon avopalvelut hammashoito mukaan lukien kustannusosuus on 14 prosenttia.
Työnjako ja toimenkuvat muutokseen
Työntekijät eivät säästy muutosjohtamiseen paineilta, mikäli virkamiehiä on uskominen. Heidän arvionsa mukaan ammattikuntien professioilla ja niiden käytännöillä on merkittävä vaikutus toimintaan. ”Kehittäminen” tarkoittaa paineita työntekijöiden tehtävänkuviin ja työnjakoon.
Palkkaharmonisoinnin virkamiehet näkevät kasvattavan kustannuksia. Työvoimakustannukset ovat lähes 60 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien sotepalveluiden kustannuksista.
Palkkaharmonisointi edellyttäisi, että työnvaativuuden arvioinnin kautta palkkaukset korjattaisiin. Terveys- ja sosiaalihuollossa työntekijät saattavat tehdä yhtä vaativaa työtä, mutta palkat poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Valtakunnallisesti kyse saattaa olla sadoista miljoonista euroista. Palkkaharmonisointi on tuottanut tuskaa pienemmissäkin muutoksissa.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut valtioneuvoston sivuilla taustamuistion. Sosiaali- ja terveyspalveluista on tehty lukematon määrä selvityksiä ja muistioita. Virkamiestyönä tehdyn tausta-aineiston merkitystä nostaa se, että se julkistettiin hallituksen soteratkaisun yhteydessä.
uutiskirje 