Pintaa syvemmältä
Yhdysvaltalaistoimittaja Adam Shatz pohti Pariisin kuukauden takaisten terrori-iskujen syitä ja seurauksia London Review of Books -lehden julkaisemassa kirjoituksessa. Shatz toteaa, että jos iskujen tekijäksi ilmoittautunut Islamilainen valtio Isis halusi johtaa Ranskan sotaan ja yllyttää presidentti François Hollandea kaventamaan kansalaisvapauksia, se epäilemättä onnistui pyrkimyksissään.
Shatzin mielestä Isis-järjestön nerokkuus piilee siinä, että se on verkkofoorumeja hyödyntäen onnistunut yhdistämään kaksi täysin erillistä tyytymättömyyden aihetta: sunnimuslimien ahdingon tämän päivän Irakissa ja Syyriassa sekä syrjäytyneiden musliminuorten ongelmat Euroopassa.
Irakin ja Syyrian taistelukentillä Isis on joutunut puolustuskannalle Irakin šiiahallinnon joukkoja, Syyrian hallitusta ja molempien maiden kurdiarmeijoita vastaan – puhumattakaan Yhdysvaltojen, Ranskan, Turkin ja Venäjän ilmaiskuista, joista tosin huomattava osa on kohdistunut muita ryhmiä kuin Isistä vastaan.
Tiedustelu-viranomaiset varoittivat tulossa olevasta syyskuun 11. päivän iskujen kaltaisesta hyökkäyksestä Ranskaa vastaan.
Tuhannet nuoret muslimit ovat lähteneet Euroopan maista Syyriaan ja liittyneet Isiksen riveihin. Monet heistä ovat lähtöisin rikkinäisistä oloista, ja harvalla on kovinkaan syvällistä uskonnon tuntemusta.
Ranskassa on kaikista EU-maista suhteellisesti suurin muslimivähemmistö. Muslimien osuus Ranskan väestöstä on 7,5 prosenttia. Ranskan vankiloissa kuitenkin peräti 70 prosenttia vangeista on muslimitaustaisia.
Muslimivähemmistön selvästi valtaväestöä suurempi osuus vankeustuomioista ei tietenkään johdu uskonnosta, vaan pikemminkin työttömyydestä, heikommasta koulutustasosta ja syrjäytymisestä sekä mahdollisesti myös muslimitaustaisten ankarammasta kohtelusta Ranskan poliisin ja tuomioistuinten taholta.
Tammikuussa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Charlie Hebdo -lehden kannessa todettiin Pariisin ravintoloihin ja rockkonserttiin tehtyjen iskujen jälkeen, että ”heillä on aseet, paskat siitä, meillä on samppanjaa”.
Tunnettu radiotoimittaja Thomas
Legrand kommentoi satiirilehden kansitekstiä muistuttamalla, että ”todellisuudessa meillä on samppanjaa ja myös aseita”.
Pariisin marraskuun iskujen jälkeen Ranska kiihdytti ilmapommituksiaan Syyriassa. Ranska oli aikoinaan myös ensimmäisenä pommittamassa Muammar Gaddafin tukikohtia Libyassa ja aseistamassa kapinallisia. Siinä välissä Ranskan joukot hyökkäsivät islamisteja vastaan Malissa.
Ranska on nyt myös lisännyt asevientiä Saudi-Arabiaan ja tiivistänyt suhteitaan Israelin kanssa.
Charlie Hebdon toimitusta vastaan tehtyä iskua kutsuttiin hyökkäykseksi sananvapautta vastaan. Pian hyökkäyksen jälkeen François Hollanden hallitus päätti rajoittaa sananvapautta kieltämällä israelilaisten tuotteiden vastaisen kampanjan boikottikehotukset.
Pariisin älymystön kesken on käyty oma väittelynsä siitä, olivatko terrori-iskut Ranskan omaa syytä.
Filosofi Michel Onfray tviittasi marraskuun iskujen jälkeen, että ”Ranska niittää mitä kylvää, kun sekä oikealta että vasemmalta julistettiin sota poliittista islamia vastaan”.
Onfray ei väittänyt pitävänsä iskuja oikeutettuina, vaan pikemminkin vääjäämättömänä vastareaktiona sille, että Ranska on sekaantunut Lähi-idän maiden tapahtumiin.
Arvostelijat vastasivat Onfraylle, että hän epäoikeutetusti korottaa terroristijärjestön edustamaan koko arabimaailmaa. Toiset kommentoijat pitivät puolestaan vääränä ajatusta, että islamilaisen maailman kaikki tapahtumat olivat vain reaktiota länsimaita vastaan.
Toisten mielestä syyrialaisen Raqqan kaupungin pommittaminen kostoksi terrori-iskuista oli yhtä mielekästä kuin että olisi ryhtynyt ilmaiskuihin Brysselin Molenbeekin lähiötä vastaan, josta lehtitietojen mukaan osa terroristeista oli kotoisin.
Joka tapauksessa marraskuun iskut eivät tulleet viranomaisille yllätyksenä. Ranskan mediassa julkaistiin aiemmin syksyllä lukuisia näyttäviä juttuja, joissa tiedusteluviranomaiset varoittivat tulossa olevasta syyskuun 11. päivän iskujen kaltaisesta hyökkäyksestä Ranskaa vastaan.
Wall Street Journal kertoi tutkivassa jutussaan, etteivät Pariisin terroristit juuri peitelleet liikkeitään. He lähettivät toisilleen tavallisia tekstiviestejä ilman salausohjelmia, vuokrasivat autoja omissa nimissään ja varasivat majoituksensa Booking.comista.
Iskujen pääsuunnittelijaksi nimetty belgialainen Abdelhamid Abaaoud kulki vapaasti pitkin Eurooppaa vielä senkin jälkeen kun hän oli retostellut tulevista iskuista Isisin lehdessä helmikuussa julkaistussa haastattelussa. Naapureiden mukaan hän pössytteli hasista kaveriporukassa Saint-Denisin lähiössä Pariisissa ja joi viskiä kadulla iskujen jälkeisenä päivänä.
Iskuissa mukana olleet olivat omaisten mukaan lähinnä työttömiä pilvenpolttajia. La Belle Equipe -ravintolan verilöylyn silminnäkijä kuvaili Mercedeksellä paikalle saapuneita ampujia kuitenkin lihaksikkaiksi kuin painonnostajat tai palkkasoturit.
Edelleen vapaalla jalalla oleva ja etsintäkuulutettu 26-vuotias Salah Abdeslam oli brysseliläisen homobaarin vakioasiakas.
Epäselvää on se, miten Abdelhamid Abaaoud kuoli poliisin piirityksessä. Pariisin syyttäjänviraston lehdistötiedotteiden mukaan Abaaoud joko ammuttiin täyteen luodinreikiä tai hän räjäytti itsensä kuoliaaksi.
Pahimman pölyn laskeuduttua Pariisin ylle verkossa ei ole pulaa erilaisista salaliittoteorioista. Jotkut muistuttivat Ranskan äärioikeiston Kansallisen rintaman entisen johtajan Jean-Marie Le Penin lausunnoista, joiden mukaan myös Charlie Hebdon hyökkäys saattoi olla läntisen tiedustelupalvelun toimeenpanema false flag -operaatio, jonka Ranskan viranomaiset antoivat tapahtua.
Ranskassa monet muslimit uskovat yhä, että Charlie Hebdon toimitukseen tehty isku oli ulkomaalaisten ammattilaisten, mahdollisesti Israelin salaisen palvelun Mossadin tekemä ja ranskanalgerialaiset Kouachin veljekset vain lavastettiin syyllisiksi. Miksi muutoin niin ammattimaisesti toteutetun iskun tekijät olisivat tehneet niin amatöörimäisen virheen, että olisivat jättäneet henkilökorttinsa iskussa käytettyyn autoon.
Veljekset kuolivat poliisin luoteihin kaksi päivää myöhemmin.
uutiskirje 
