Vaikutusarvioiden puutetta ja tietopohjan ohuutta hallituksen esityksissä on ihmetelty koko syksy. Tiistaina kolme tutkijaa kertoo omilla tahoillaan uusia esimerkkejä tästä.
Emeritusprofessori Juhani Lehto kirjoittaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & yhteiskunta -lehdessä sote-uudistukseen liitetystä valinnanvapaudesta, jota ei tällä vuosikymmenellä ole perusteltu aiempien uudistusten arvioinneilla, vaan ”Ruotsin vuonna 2010 käynnistyneestä Vårdval-uudistuksesta synnytetyllä mielikuvalla”.
Sotea perustellaan mielikuvalla
Lehdon mukaan tässä mielikuvassa palvelutuottajaorganisaatiot kilpailevat palvelun laadulla asukkaiden valinnoista ja hinta-laatusuhteella pääsystä julkiseen rahoitukseen oikeutettujen palvelutuottajien listalle. Kilpailun oletetaan pakottavan tuottajat jatkuvaan laadun parantamiseen, hintojen alenemiseen ja kulukuriin.
Ruotsin vasta käyttöönottovaiheessa ollut malli on Lehdon mukaan nostettu ilman vertailua suosituksen pohjaksi.
Samaa ”kyseenalaista valmistelutyötä” edustaa Lehdon mukaan myös hallituksen kilpailuttamislinjausten taustaksi lokakuussa julkaistu muistio, jota on kuorrutettu tutkimuksellisella arvovallalla. Hän pitää arveluttavana sitä, että muistiossa mainitut tutkimukset painottuvat sairaaloiden ja yhdessä tapauksessa työnantajien suorittamaan työterveydenhuollon kilpailutukseen. Kuitenkin niillä perustellaan peruspalvelujen markkinoistamista.
”Vielä arveluttavammaksi muistion tekee se, että monien siteerattujen julkaisujen omat johtopäätökset painottuvat kilpailullisuuden sääntelyn vaativuuteen ja moniin sudenkuoppiin, mutta suomalaiseen keskusteluun niihin vedotaan palvelujen markkinoistamista kiirehtivän linjauksen tueksi”, kirjoittaa Lehto.
Maahanmuutosta demonisoivasti
Nuorisotutkimusseuran syksyn verkkojulkaisuissa on arvioitu hallitusohjelman vaikutuksia erityisesti nuoriin. Tiistaina ilmestyneet analyysit koskevat maahanmuuttajataustaisia nuoria ja nuorten aktivointia työmarkkinoille.
Kummankin tekijät häkeltyvät yrittäessään löytää hallitusohjelman tietopohjaa.
Tutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusverkostosta toteaa, että kun hallitusohjelmassa kirjoitetaan maahanmuutosta, siihen valjastetaan kielteisiä mielikuvia. Erityisesti Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevan maahanmuuton kuvaus sisältää hänen mukaansa jopa demonisoivia elementtejä.
”Jo alkajaisiksi puhutaan palauttamisista, väärinkäytöksistä, terrorismista, törkeisiin rikoksiin syyllistymisestä, rikoksen uusijoista, yleiselle järjestykselle vaarallisista henkilöistä ja toiseen kertaan palauttamisista.”
Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetetaan ”tietoon perustuva johtaminen ja päätöksenteko”. Maahanmuuttajataustaisia nuoria koskeva tietoperusta voisi Kivijärven mielestä näkyä ohjelmassa nykyistä vankemmin. Hallitusohjelmassa mainitaan esimerkiksi, että ”maahanmuuttajanuorten erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan”.
Lukija jää väistämättä epäilemään väitettä, kun mitään konkreettista asiaan liittyen ei ole esitetty, Kivijärvi kirjoittaa.
Laiskoja ja passiivisia
Erikoistutkija Sanna Aaltosen mukaan sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyvien kärkihankkeiden linjauksissa on luettavissa päättäjien luottamuksen puutetta kansalaisten ja nuorten työhaluja kohtaan, mistä kielivät toistuvat viittaukset aktivoinnin ja sanktioiden terävöittämiseen ja passivoivien toimien purkamiseen.
”Hankkeiden taustalta voi lukea oletuksia siitä, että työtä olisi, mutta sen vastaanottaminen takkuaa ja työllistymiskynnys on liian korkea. Oletetaan myös työnhakijoiden tarvitsevan erityistä kannustusta, osallistamista ja jopa keppiä, että he viitsivät loikata kynnyksen yli.”
Lähteiden puutteen takia on Aaltosen mukaan mahdotonta arvioida, mihin kärkihankkeiden tavoitteet perustuvat ja minkä empiirisen tiedon varassa niitä on sorvattu.
”Toki kyse on ideologisista valinnoista ja tässä tapauksessa oikeistolaisista linjauksista, mutta kun samaan aikaan korostetaan tiedolla johtamista, jonkinlainen tietopohjan läpinäkyvyys olisi tervetullutta ja edesauttaisi myös kansalaiskeskustelua”, hän toteaa.
Hallintarekisterikohun aikaan ilmeni, että hallituksessa on vedetty numeroita omasta päästä.
”Toimintasuunnitelmaa lukiessa tulee mieleen, että sama pätee myös joihinkin linjauksiin, joista heijastuu stereotyyppisiä käsityksiä laiskoista ja passiivisista työnpakoilijoista. Asiantuntemusta ja tutkimusta palvelujärjestelmän asiakkaista riittää ja siihen tutustuminen olisi erityisen suotavaa silloin, kun valtaapitävät tekevät linjauksia ja päätöksiä sellaisten ihmisten arjesta, joiden elämänpiirit ovat kovin kaukana omasta”, Sanna Aaltonen kirjoittaa.
uutiskirje 
