Rooman valtakunta ulottui laajimmillaan Saharasta Skotlannin nummille ja Portugalista Mesopotamiaan. EU on idässä ja pohjoisessa laajempi, mutta toisaalta koko Välimeren ympäristö Pohjois-Afrikka mukaan luettuna kuului Rooman valtakuntaan.
Länsimaisen kulttuurin juuret ovat Rooman valtakunnassa. Eikä ihme, sillä Rooman valtakunta kesti yli tuhat vuotta ja jos Itä-Rooma lasketaan mukaan, niin puhutaan kahdesta tuhannesta vuodesta. EU:n osalta kyse on vain muutamasta kymmenestä vuodesta.
Rooman valtakunta käsitti koko tunnetun maailman. Toki isoja sivilisaatioita oli Intiassa, Kiinassa ja Amerikassa. Näitä ei kuitenkaan juuri tunnettu. Intiaan oli kylläkin kauppayhteyksiä ja Kiinankin tiedettiin olevan olemassa. Amerikka oli täysin tuntematon.
Globalisaatio ei ole uutta
Italialainen historioitsija Alberto Angela on verrannut Rooman valtakuntaa ja nykyaikaa teoksessaan Rooman valtakunta. Hänen mukaansa roomalaisten maailma muistutti hyvin omaamme. Jopa globalisaatio oli tuttua: ”Koko valtakunnan alueella maksettiin samalla rahalla, puhuttiin ainutta virallista kieltä (idässä tosin latinan sijasta kreikkaa) ja sovellettiin samaa lakikokoelmaa. Lähes kaikki osasivat lukea, kirjoittaa ja laskea, kauppatavaroiden kiertokulku oli vapaata”.
Monessa asiassa roomalaiset olivat tasolla, johon yleisesti päästiin vasta 1900-luvulla. Roomalaiset rakensivat akvedukteja, kylpylöitä, valtateitä sekä kaikin mukavuuksin varustettuja kaupunkeja. Rooma oli tunnettu jopa kerrostaloistaan.
Etuoikeus olla roomalainen
Italialaisena Angela korostaa Rooman valtakunnan ja EU:n samankaltaisuutta, mutta myös maailman tunnetuimman antiikin historiankirjoittajan Adrian Goldsworthyn mukaan EU saattaisi kehittyä uudeksi Roomaksi.
”EU on kehittymässä rakenteeltaan enemmän keskusjohtoiseksi, kuten Rooma oli. Maat ovat liittyneet unioniin kuitenkin omasta tahdostaan. Näin ei tosiaan voi sanoa Rooman valtakunnasta. Meillä on yhteisiä lakeja, mutta ei yhtä yhtenäistä kulttuuria”, totesi Goldsworthy tämän kirjoittajan tavatessa hänet muutama vuosi sitten (Viikkolehti 23.12.2009)
Hänen mukaansa antiikin aikana koettiin, että on etuoikeus olla roomalainen. Se toi monia etuja. Goldsworthy ei tunne samalla tavalla.
”Brittiläisenä en tunne kovin suurta kosketusta Euroopan Unioniin, koska mielestäni se on liian kontrolloimaton, epädemokraattinen.”
Orjuuden monet muodot
Yksi asia Roomassa poikkesi kuitenkin täysin selvästi nykypäivästä. Vaikka nykyäänkin voidaan puhua luokkayhteiskunnasta, niin orjuus ei ole hyväksyttyä. Rooman valtakunnassa taas talous perustui monelta osin orjuuteen. Nämä taas jakaantuivat syntyperäisiin orjiin ja joko sodan tai ryöstön perusteella orjiksi pakotettuihin.
Pahin asema oli suurtilojen pelto-orjilla ja valtakunnan kaivoksissa työskentelevillä orjilla. Heidän elinolonsa olivat karmeat ja elinikä lyhyt.
Paremmin taas meni kotiorjilla, vaikka heidän oli usein alistuttava isäntiensä hyväksikäyttöön. Joillakin orjilla taas oli mahdollisuus saada vapautensa ja kohota yhteiskunnan portailla aina keisarien kanslereiksi. Monet valtakunnan rikkaimmista miehistä olivat vapautettuja orjia.
Rotuun perustuvaa rasismia Roomassa ei tunnettu, koko valtakunta oli täysin monikulttuurinen. Esimerkiksi uskonnonharjoitus oli täysin vapaata ja kaikki jumalat sallittiin. Ongelmia tuli vasta valtakunnan myöhäisvaiheessa erään idässä syntyneen juutalaisuuden lahkon takia.
Turismi kukoisti antiikissa
Rooman valtakunta oli mahtavimmillaan tasavallan ajan lopussa ja keisarikunnan ensimmäisinä vuosisatoina. Silloin valtakunnan alueella liikkuminen on turvallista. Matkailua harjoitettiin myös samasta syystä kuin nykyäänkin. Haluttiin nähdä Egyptin pyramidit, Ateenan temppelit ja monta muuta jo tuolloin kuuluisaa nähtävyyttä.
Roomalaiset tiet olivat päällystettyjä viivasuoria valtateitä. Niiden varrella oli aivan nykyiseen tapaan motelleja ja tienvarsiravintoloita. Jos kävely ei maittanut, vankkureita tai hevosia saattoi vuokrata kohtuulliseen hintaan. Merenkulku oli säiden takia vaarallisempaa, mutta nopea tapa siirtyä paikasta toiseen.
Angelan kirja Rooman valtakunnasta pohjautuukin matkailuun. Miten tavallinen matkailija pystyi liikkumaan valtakunnan eri osissa, mitä hän siellä saattoi nähdä ja kokea. Aikaisemmista teoksistaan, Päivä antiikin Roomassa ja Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa, tunnettu Angela kuljettaakin meidät mahtavan valtakunnan eri osien läpi.
Samalla tulevat tutuksi niin peliluolat, majatalot, teatterit kuin rikkaan ja köyhän maailmat. Niin moni asia osoittautuu tutuksi. Kovin paljon ei ole uutta auringon alla sitten antiikin Rooman.
Alberto Angela: Rooman valtakunta. Suomentanut Terhi Havila. Art House 2015. 605 sivua.
uutiskirje 
