Katupartioiden perustaminen ihmisten turvallisuuden lisäämisen nimissä on täysin kyseenalaista. Valtaa järjestyksen valvonnasta ollaan siirtämässä perusteettomasti epävirallisille ja osittain turvallisuuden kannalta kyseenalaisille tahoille.
Lähtökohta saattaa joistakin kuulostaa hyvältä: lisätään ihmisten turvallisuutta ja suojataan omaisuutta. Tämä tehtävä ei kuulu epävirallisille katupartioille. Päinvastoin. Katupartioista voi tulla helposti uusi väkivallan lähde.
Katupartioiden lisääminen voi luoda myös pohjaa jengisodille. Yhdestä taustasta nouseva katupartiointi kannustaa perustamaan vastapartioita. Pienellä paikkakunnalla ne saattavat huomaamatta saada myös ”virallisen” leiman.
Ketkä ovat vastuussa, jos yksittäinen katupartiolainen pistää kuriin ja joukolla katsotaan siinä vieressä?
Erilaisten jengien syntyminen voi johtaa kahakointiin. Jo nyt katupartioissa liikkuu rikollisella taustalla olevia ihmisiä, jopa johdossa. Eikö oikea nimitys olisi pikemminkin rikollisjengi? Mikä motiivi väkivaltataustalla olevalla ihmisellä on suojella muita ihmisiä?
Katupartiointi tuntuu naamioituvan hyvää tarkoittavan toiminnan sumuverhon taakse. Viime kesänä käytiin Oulussa keskustelua, kun Oulun SDP:n kaupunginvaltuutettu Sari Halonen oli valmis hyväksymään Suomen Vastarintaliikkeen katupartiot Oulussa.
Valtuutettu sai huomautuksen omalta ryhmältään ja lupasi olla demareiden kielteisellä linjalla. Halonen perusteli tekoaan, ettei hän täysin ymmärtänyt Vastarintaliikkeen toimintaa kertoessaan näkemyksensä. Niinpä niin.
Pelottavaa onkin, miten helposti hyväksytään kyseenalaisten tahojen toiminta kyseenalaistamatta motiiveja. Hyvää tarkoittaen voidaan myös tehdä pahaa tai antaa sen levitä.
Viattomaltakin näyttävä katupartiointi voi äkkiä olla yhteisössä väkivallankäyttäjä. Miten kauan vältytään muilutuksilta? Pienestä nekin alkoivat.
Myös juridisesti voi syntyä erittäin hankalia tilanteita esimerkiksi, jos tällainen katupartio tai sen jäsen käyttää väkivaltaa. Ketkä ovat vastuussa, jos yksittäinen katupartiolainen pistää kuriin ja joukolla katsotaan siinä vieressä?
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen lausunto katupartioihin oli täysin ajattelematon. Sen voi tulkita kannustavan katupartiotoimintaan. Poliisin ja muiden viranomaisten viestin tulee olla päinvastainen. Suomessa ei tarvita katupartiointia eikä niiden toimintaa tule hyväksyä missään muodossa.
On aivan eri asia, jos sosiaalityöntekijät tai nuorisotyöntekijät tekevät duuniaan kaduilla. Motiivit ja vastuutaho ovat tiedossa. Turvallisuutta voidaan lisätä valaistuksen, ympäristön ja ulkoilureittien suunnittelulla ja muilla normaaleilla keinoilla.
Suomeen ei tule rakentaa yövartijayhteiskuntaa, jossa saa pelätä katupartioiden väkivaltaa.
lehti 