Kulutusyhteiskunnissa eläville ihmisille on menestyksekkäästi opetettu, että raha on kaiken mittari ja siksi tavoittelemisen arvoista. Yritysten tärkeimmiksi koetut työntekijät palkitaan suuremmalla rahasummalla kuin vähemmän tärkeiksi koetut. ”Paremmat” tuotteet ja palvelut maksavat ”huonoja” enemmän. Huonot työolot tai vapaa-ajan menetys korvataan suuremmalla rahasummalla. Tarpeeksi varakkaat voivat tehdä niin paljon töitä kuin haluavat ja köyhempien on työskenneltävä päivittäin toimeentulonsa eteen. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.
Elintaso- ja hyvinvointierot ovat Suomessa keskimäärin riippuvaisia kunkin henkilön varallisuudesta. Tästä voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että rikkaat voivat köyhiä paremmin siksi, että heillä on enemmän rahaa. Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkansa. Olemme oppineet siihen, että elämyksistä ja hyvinvoinnista pitää maksaa. Jos henkilöllä ei ole rahaa, hän ei muka voi nauttia elämästään. Tai niin ainakin elämysteollisuuden apostolit meille väittävät.
Suomessa riittää, että henkilö osaa lukea, jotta hän voi irtautua maksullisesta elämyskulttuurista. Lukutaidolla ei pääse ilmaiseksi uusimman elokuvan näytökseen tai kuntosalille, mutta sen avulla voi mennä kirjastoon lainaamaan maailmankirjallisuuden klassikoita, kielioppikirjan, matkaoppaan, valtavan määrän musiikkia ja pelejä tai vaikka opaskirjan kehonpainoharjoitteluun.
Rahalla saa standardisoituja kokemuksia.
Suurin rahattomuudesta seuraava rajoitus liittyy paikasta toiseen siirtymiseen tai oikeastaan siirtymistapaan ja nopeuteen.
Varattoman tai vähävaraisen ei usein ole mahdollista hankkia itselleen kahden viikon matkapakettia paratiisisaarille tai lentolippua. Mutta hänellä on yleensä enemmän aikaa käytettävissä matkantekoon kuin keskiluokkaisilla elämyspyörässä elävillä ihmisillä. Liftaamalla, kävelemällä ja pyöräilemällä voi taittaa pitkiäkin matkoja, jos käytettävissä on tarpeeksi aikaa. Vain meret, vuoristot, aavikot ja viisumia vaativat valtionrajat muodostavat näin matkattaessa esteitä.
Ulkomailla voi yöpyä ilmaiseksi paikallisten ihmisten luona, jos osaa riittävästi englantia tai kyseessä olevan maan kieltä ja pystyy käyttämään internetiä kirjastossa tai muussa julkisessa paikassa. Kesällä voi yrittää yöpyä ulkona.
Ilmainen majoittuminen vaatii enemmän etukäteissuunnittelua, mutta se myös tarjoaa elämyksiä, joita ei muualta saa. Internet on pullollaan neuvoja ilmaiseen yöpymiseen, niiden avulla kuka tahansa pääsee alkuun.
Rahalla saa ennalta-arvattavuutta ja standardisoituja kokemuksia, joista meidät on opetettu nauttimaan. Niissä ei ole mitään vikaa, mutta moni elämyksiä tarjoava asia ei maksa kokijalleen yhtään mitään. Kirjastokortilla pääsee jo pitkälle.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.