Työmiehen ja -naisen asialla

Nakkilalainen kansanedustaja Jari Myllykoski otti vasemmistoliiton tappion viime kevään eduskuntavaaleissa niin raskaasti, että ilmoitti heti huhtikuussa pyrkivänsä puheenjohtajaksi vaikka Paavo Arhinmäen haastaen.

Nyt hän kuulostaa vielä pettyneemmältä. Politiikan nopeassa uusjaossa vasemmistoliiton kannatus seisoo paikallaan, vaikka perussuomalaiset romahtivat.

– Me olemme siinä mielessä huonoiten menestyvä oppositiopuolue. Jotain on, että kansa ei näe meissä vaihtoehtoa ja se on hankalaa.

Myllykoskella on selvä näkemys siitä, mitä se jotain on. Puolueen sinänsä tarpeellisessa uudistumisprosessissa ajauduttiin eri raiteille kuin perinteinen äänestäjäkunta.

– Aikanaan on unohdettu pienviljelijät ja itsensä työllistävät kraatarit ja suutarit. Sille sektorille olemme tulleet uudistumisprosessin aikana, mutta emme ole riittävästi palkkatyössä olevien ja palkkatyötä haluavien kiinnittymispuolue.

Hän kiistää vastustavansa punavihreyttä, mutta muuttaisi punaisen ja vihreän suhdetta toisiinsa. Vastakkainasettelua ei kuitenkaan tarvita.

Ei riittävää yhteyttä ay-liikkeeseen

Myllykoski lisää, ettei työväestöön ole tehty tietoista irtiottoa, mutta kiinteä yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen pääsi katkeamaan.

– Jos unohdetaan viimeksi kuluneet 2–3 vuotta, niin kuinka monta työelämää koskevaa uudistusesitystä vasemmistoliitto on tuottanut julkisuuteen?

Hänen mielestään nyt tapahtuu outoja asioita. Vasemmistolaisia sympatiseeraava ay-liikekään ei ole pitänyt itsestään aktiivisesti ääntä.
Asioista ei puhuta oikeilla nimillä, koska työpaikoilla ei puhuta politiikkaa ja ay-vaalitkin pidetään epäpoliittisin tunnuksin.

– Pidän yhtenä syynä perussuomalaisten nousuun sitä, että me häpeämme 1970-lukua ja silloista ay-liikkeen voimakasta politisoitumista. Me tavallaan kannamme sitä taakkaa päällämme.

Tämä näkyy niin, etteivät työpaikoilla edunvalvojina toimivat halua tuoda kasvojaan poliittiseen pelikenttään.

Sillanrakentajan roolissa

Myllykoski haluaa tässä keskustelussa itselleen sillanrakentajan roolin. Punavihreyden vastustaja hän ei ole.

– Teolliset työpaikat, palkansaajat, ympäristöarvot ja eettisyys eivät ole minkäänlaisessa ristiriidassa. Ne tukevat toisiaan, jos halutaan vahvistaa tätä maata, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elannon tuovaan palkkatyöhön mahdollisimman laajalti.

Hän toivoo vasemmistoliiton olevan puolue, joka tukee yrittäjyyttä ja sellaisen teknologian kehittämistä, jolla pelastetaan maailma parhaiten.

– Meidän telakkateollisuudessamme tämä on keskeinen juttu. Siellä missä perusrauta osataan vääntää, siellä myös tehdään koko ajan uusia innovaatioita tuotteen kehittämiseksi.

Vasemmiston oltava luomassa jaettavaa

Myllykosken mielestä puolueen johdolla ei ole tälläkään hetkellä mitään näkemyseroa tässä asiassa, mutta kenttäväki on ymmällään.

– Kun media profiloi puolueita, niin se tekee meistä kettutyttöjä, ja toki eläintenpidon eettisyys on meille tärkeää kuten myös lesbojen ja homojen asema, mutta usein äänestäjien mielestä tietyt asiat nousevat ”elämää suuremmiksi”. Emme voi olla vain tätä. Tämä on liian ahdas muotti vasemmistolle.

Hän toivoo, että puheenjohtajavaali palvelee puolueen linjakeskustelua ja linjavalintaa. Puolue tarvitsee nyt ennakkoluulotonta vaihtoehtojen esittämistä usean puheenjohtajaehdokkaan voimin.

Myllykoski haluaa vasemmistoliiton profiloituvan puolueena, joka haluaa synnyttää jaettavaa eikä vain ole jakamassa. Tässä suhteessa eduskuntaryhmällä on Suomen nykytilanteessa hänen mielestään järkevä linja. Hyvinvoinnin luominen vaatii palkkatyötä ja siitä maksettavia veroja, muita työn muotoja väheksymättä. Palkkatyön lisäksi esimerkiksi ilman palkkasuhdetta tehtävä hoivatyö on työtä, joka tuottaa hyvinvointia kaikille. Enää ei tarvitse toitottaa, että yrittäjä on aina riistäjä.

Myllykoski ei halua arvioida, minkälainen puheenjohtaja hän olisi. Ihmiset saavat arvioida mieluummin hänen teemojaan.

Puheenjohtajana hän uskoo vuorovaikutustaitojensa riittävän median kanssa pärjäämiseen.

– Olisin kantaa ottava ja ahkera. Tuottaisin medialle tavaraa. Se on sitten eri asia, kiinnostaisiko se. En meinaa viuhahtaa Näsinneulassa saavuttaakseni median huomion. Huumorintajuinen, iloinen ja paljon uusia avauksia tuottava, hän arvioi itseään.