Heinäkuun 2015 tapahtumat johtivat uuden liikkeen nousuun. Syriza antautui velkaneuvotteluissa heti kansanäänestyksen jälkeen, jossa kreikkalaisten selvä enemmistö oli sanonut Ei troikan velkaohjelmalle. Syrizan äkillistä mukautumista troikan tahtoon on pidetty suoranaisena vallankaappauksena, kuten ”Plan B” manifestissa korostetaan.
Alkuperäisen manifestin allekirjoittajista löytyy Oskar Lafontainen ja Gianis Varoufakisin lisäksi suuri joukko Euroopan tunnetuimpia vasemmistopoliitikkoja. Manifestin takana olevan teorian voi tiivistää yhteen tulkintaan kesän tapahtumista. Syrizan täyskäännös oli seurausta siitä, että puolueella ei ollut varasuunnitelmaa siltä varalta, että EU-elimet ja Saksa sanovat kylmästi ei ja osoittavat ovea.
Perusidea on yksinkertainen: uskottava neuvotteluasema edellyttää, että on mahdollisuus toimia toisin. Tarvitaan varasuunnitelma siltä varalta, että EU:ta ei saada muutettua demokraattisemmaksi, sosiaalisesti vastuullisemmaksi ja taloudellisesti järkevämmäksi. Jos suunnitelma A epäonnistuu, on voitava olla mahdollista erota eurosta ja kehittää kansallisia ratkaisuja.
Syriza kovassa arvostelussa
Monet Syrizan keskeisistä hahmoista eivät hyväksyneet Alexis Tsiprasin päätöstä mukautua komission, EKP:n ja Saksan tahtoon. Zoe Konstantopoulou, joka toimi Kreikan parlamentin puhenaisena vuoden 2015 alkupuolen, tuomitsi lauantaisessa väkevässä puheessaan Syrizan ja Kreikan hallituksen toiminnan käännöksen jälkeen. Syrizan hyväksymä velkaohjelma sotii kaikkia vasemmiston tavoitteita vastaan ja rikkoo jopa aivan perustavia työ- ja ihmisoikeuksia.
Ehkä eniten huomiota Pariisissa on kuitenkin herättänyt Varoufakisin poisjäänti. Alun perin Varoufakis oli ohjelmassa sunnuntai-aamun pääpuhujana. Hänen tilalleen oli nostettu Stefano Fassina, Italian entinen valtiovarainministeri. Fassina puolusti suunnitelman A ja suunnitelman B yhdistämistä, niiden kehittämistä rinnan.
Mitä suunnitelma B käytännössä tarkoittaisi esimerkiksi Suomelle? Vaikka esimerkiksi Kreikka joutuisi eroamaan eurosta, yhteisvaluutta ei loppuisi siihen. Oskar Lafontainen ja monien panelistien puheenvuoroissa ideana oli palata 1980-luvun eurooppalaiseen rahajärjestelmään tai vielä aiempaan Bretton Woods –järjestelmään. Eksoottisempiakin ehdotuksia kuultiin, esimerkiksi rinnakkaisvaluutoista ja laskennallisista valuutoista, jotka säilyttäisivät euron.
Varoufakisilla uusi suunnitelma
Tammikuun alussa Varoufakis julkaisi oman manifestinsa, jonka tavoitteena on demokratisoida EU vuoteen 2025 mennessä. Uusi DiEM 25 liike on tarkoitus panna alulle Berliinissä 9. helmikuuta. Kriitikoiden mielestä Varoufakisin suunnitelma C tarkoittaa vain paluuta alkuperäiseen A-suunnitelmaan, joka on jo osoittanut oman toivottomuutensa. Optimistit kuitenkin uskovat laajan liikkeen voimaan.
EU on moniulotteisessa kriisissä. Kysymys euron tulevaisuudesta on kriisin ytimessä, vaikkakaan ei sen ainoa syy. Esimerkiksi EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kymmenen päivän takainen puhe oli synkkä ja oikeastaan jo ennakoi EU:n hajaantumista. Kriisitietoisuus ei kuitenkaan ole ainakaan vielä johtanut oppimiseen, vaan komissio jatkaa yhä vain samoilla resepteillä.
Myös Suomen vasemmistolla on nyt enemmän kuin koskaan syytä osallistua euron ja unionin tulevaisuudesta käytäviin keskusteluihin ja kamppailuihin. Prosessi jatkuu. Seuraava suuri ”Plan B” -tapahtuma on jo kuukauden kuluttua Madridissa.
uutiskirje 
