Marraskuun viimeisellä viikolla 1990 Vainikkalan juna-asemalle saapui 200 Somalian pakolaista. Hallitus oli paniikissa, ja Neuvostoliiton kanssa sovittiin viisumien tarkastamisesta rajan ”väärällä” puolella. Käytäntö säilyi lähes tasan neljännesvuosisadan ajan, kunnes Lapin raja-asemille ilmestyi viisumittomia turvapaikanhakijoita.
YK:n pakolaisjärjestön mukaan Venäjällä on 400 000 ulkomaalaista ja 100 000 sisäistä pakolaista. Todellisia määriä ei tiedä kukaan, koska Venäjällä olevien pakolaisten ei aina kannata ilmoittautua viranomaisille. Pelkästään Tšetšeniaa rautaisin ottein hallitsevaa Ramzan Kadyrovia on EU-alueelle paennut yli 10 000 ihmistä useampana tämän vuosikymmenen vuonna.
Turvapaikan hakemiseen riittää saapuminen Suomen rajanylityspaikalle, matkustusasiakirjoja ei tarvitse. Kansainvälisten sopimusten takia edes rajojen sulkeminen ei estä turvapaikan hakemista, koska maahantulon ei tarvitse olla laillista. Hakemisen voivat estää vain Venäjän rajavartijat, jos he eivät päästä turvapaikanhakijoita Suomen rajalle asti.
Venäjän rajavartiolaitos on FSB:n alainen.
Miksi Venäjä on estänyt ehkä jopa satojen tuhansien turvapaikanhakijoiden pääsyn Suomeen 25 vuoden aikana?
Ulkoministeriön apulaisosastopäällikön Vesa Vasaran mukaan Venäjä on saanut vastineeksi toimivan rajavalvonnan. Mitkään kansainväliset tai kahdenväliset sopimukset eivät ole Venäjää tähän velvoittaneet, päätös ei ole ollut juridinen vaan poliittinen.
Miksi Venäjä on nyt luistanut käytännöstä pohjoisimmilla raja-asemilla? Iltapäivälehdistössä on huhuttu turvallisuuspalvelu FSB:n ohjailevan turvapaikanhakijoiden saapumista Sallaan. Oli tämä totta tai ei, viisumitarkastusten lopetus Lapin raja-asemilla on FSB:n päätös, koska Venäjän rajavartiolaitos on FSB:n alainen.
FSB:n motiiveja voi vain arvailla. Mahdollisia selityksiä on mielestäni seuraavat kolme:
Ensimmäinen selitys on, että turvapaikanhakijat löysivät pohjoisen reitin Norjaan itse. Reitin sulkeuduttua syntyi Murmanskiin satojen pakolaisten suma, jota FSB alkoi hallitusti purkamaan Suomeen päin. Kyseessä oli paikallinen aloite ilman ulkopoliittisia ambitioita.
Toinen vaihtoehto on, että Venäjä haluaa enemmän vastinetta Suomen ulkorajan valvonnasta. Viisumien tarkastuksesta halutaan sopimus, jossa on mustaa valkoisella ja jonkinlaiset edulliset kylkiäiset.
Kolmas vaihtoehto on, että Venäjä haluaa Suomen irtautuvan EU-pakotteista, ja käyttää pelotteena satojatuhansia Venäjältä Eurooppaan kärkkyviä. Tässä tapauksessa Suomen hallituksen neuvotteluasema olisi tukala.
Pääministerien tapaaminen Pietarissa viime viikon perjantaina ei näytä johtaneen mihinkään tulokseen. Seuraavien kuukausien aikana näemme, minkälaista porkkanaa Sipilällä on tarjota vastineeksi viisumien tarkastamisesta. Venäjään tepsivää keppiä Suomesta tuskin löytyy.
uutiskirje 
