Norjan ja ehkä maailmankin paras jännityskirjailija Jo Nesbø tuntuu kahden viime vuonna ilmestyneen minidekkarin perusteella hakevan suuntaa Harry Hole -menestyksen jälkeen. Paikka uudelle mestarille on vapaana ja sitä tavoittelee vakavasti näytelmäkirjailija-muusikko Samuel Bjørk esikoisdekkarillaan Minä matkustan yksin.
Jos pystyy lukemaan dekkarin, jossa murhataan kuusivuotiaita tyttöjä, niin tarjolla on taas kerran tv-sarja Sillasta vaikutteita ottanutta jännitystä, mutta tällä kertaa riittävän omaperäisin maustein.
Sillasta muistuttavat ensinnäkin ritualistiset murhat. Tytöt on puettu punaiseen pukuun ja aseteltu varta vasten löydettäviksi.
Lisäksi toinen päähenkilö, ongelmainen ja nerokas rikostutkija Mia Krüger on poliisi, jossa on ainakin kolme neljäsosaa Sillan Saga Norénia.
Vanhan polven poliisi Holger Munch noutaa hänet erikoisryhmäänsä itsemurhan partaalta. Murhasarjaa selvitellään yhtä paljon kentällä kuin tietotekniikan avulla.
Bjørk on rakentanut jännä-rinsä taiten ja pitää oivaan loppuratkaisuun asti lukijansa epätietoisena siitä, kuka ja mikä epäilyttävistä tyypeistä ja yhteisöistä liittyy murhasarjaan ja mitkä ovat muuten vaan epämiellyttäviä. Murhaajan kissa ja hiiri -leikki valitsemilleen toimittajille on jo ylittää kaikenlaisiin murhatarinoihin tottuneenkin lukijan sietokynnyksen.
Siis: Mielenkiintoiset henkilöt, huippuhyvä tarina ja jännitystä koko rahan edestä.
Mitä muuta hyvältä dekkarilta voi toivoa? Samuel Bjørkin avaus on täydellinen.
Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin. Suomentanut Päivi Kivelä. Otava 2016. 428 sivua.
uutiskirje 