Aika monet meistä vanhoista vasemmistolaisista ovat pettyneitä elämäänsä: Vallankumous jäi tulematta. Se oikeudenmukainen yhteiskunta, jonka puolesta taisteltiin, jäi syntymättä.
Kaikki tavoitteemme jäivät puolitiehen, mutta älkäämme unohtako, että kaaduimme useimmiten eteenpäin. Jos rehellisiä ollaan, niin meidän sormenjälkemme löytyvät kaikesta siitä, joka tekee maastamme sellaisen hyvinvointivaltion, mikä se tänä päivänä on.
Joku ”hoonosti soomea puhuva härrä”, muistaakseni Pinsiön Parooni vanhassa suomalaisessa elokuvassa sanoi, että ”kuka se kissan hente nosta ellei se kissa itse nosta se kissan hente”.
Tämä hännännosto on liian usein jäänyt meiltä tekemättä. Aivan liian moni uskoo sen hyvinvoinnin, jota kolmen ässän kopla on tänään purkamassa, syntyneen itsestään tai hyvien herrojemme ansiosta.
Minusta meidän pitäisi kertoa ylpeinä kaikille totuus hyvinvoinnin synnystä ja meidän vasemmistolaisten osuudesta siinä. Sen olemme velkaa paitsi itsellemme myös koko yhteiskunnalle.
uutiskirje 
