Päiväkirjamerkintöihin perustuva lieksalaiskirjailija Tarja Tuovisen tietoteos, kertoo hänen liikkumisestaan avustustyöntekijänä maailman eri kriisipesäkkeissä. Teos myös kritisoi ankarasti kehitysyhteistyötä, epäonnistuneita avustushankkeita.
Uusi työ, Hermeksen siivet (2016), on pienoisromaani ja samalla naisen kasvutarina miehisessä maailmassa. Osa kirjan luvuista on kirjoitettu minä-kertojan näkökulmasta, osassa tuntojaan purkaa ”Eeva”.
Taustalla on edelleen kehitysyhteistyö Afrikassa ja Aasiassa ja Tuovisen omat elämänkokemukset. Esikoisteokseen verrattuna kyse on kuitenkin enemmän naiseuden ja ihmissuhteiden pohtimisesta. Tekijän feministiset esikuvat tulevat hyvin esiin sekä lainauksin että rivien välistä: Simone de Beauvoir, Susanne Brogger, Erica Jong, Doris Lessing, Anaïs Nin, Virginia Wolf ja monet muut.
Taustalla on edelleen kehitysyhteistyö Afrikassa ja Aasiassa ja Tuovisen omat elämänkokemukset
Romaanin henkilögalleria koostuu toki pääosin miehistä, joita minä-kertoja on maailmalla kohdannut. He ovat tulleet ja menneet – toiset pikaisesti, toiset pysyvämmän jäljen jättäen.
Osittain nämä kohtaamiset on kuvattu hyvin intiimisti, kriittisesti, mutta miessovinismiakin ”ymmärtäen”. Vaikka Tuovinen ehkä naureskeleekin itsekseen John Grayn kohukirjalle Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta ja sen asenteellisuudelle, lukija silti kokee huiman eron romaanin miesten ja naisten maailmankuvassa ja käyttäytymisessä. Eräs kirjassa esitetty kysymys kuuluu: Voiko rakastaa samanaikaisesti kahta ihmistä, syyllisyyttä ja mustasukkaisuutta tuntematta?
Hermeksen siipien rehellinen ja sensuroimaton tyyli muistuttaa paljolti tunnustuskirjallisuutta, jossa taustalla ovat rankatkin elämänvaiheet. Vaikka tässä liikutaankin fiktiivisessä kirjallisuudessa, romaanin viimeisissä luvuissa, missä palataan lapsuuteen ja nuoruuteen, voi aistia sellaista avoimuutta minkä vain omat kokemukset tuottavat.
Miksi romaanilla on tuo arvoituksellinen nimi – Hermeksen siivet? Sen jätän kertomatta. Voi myös olettaa, että Tarja Tuovisen kirjat saavat jatkoa muodossa tai toisessa.
Tuovinen, Tarja. Hermeksen siivet. Kirjokansi. 120 s.









