Kotkassa panostettiin sijaisperheiden tukemiseen
Sijaisperheistä on useimmissa kunnissa pula, mutta Kotkassa on toisin. Siellä ei tänä syksynä pystytty ottamaan koulutukseen kaikkia halukkaita perheitä, vaikka normaalin yhden kurssin sijaan pidettiin kaksi kurssia.
Aina eivät Kotkassakaan asiat ole olleet näin hyvin. Neljä vuotta sitten asioita alettiin panna kuntoon, kun sijaisvanhempien yhdistys ilmaisi jyrkkää kritiikkiä kaupungille.
– Tilanteen korjaaminen on vaatinut erityisen panoksen perhehoitoon, sanoo sosiaalityöntekijä Pirjo Holanti, joka on myös sijaisäiti.
Hän työskentelee Kotkan sijaishuollossa.
– Sijaisvanhemmat olivat tyytymättömiä niin saamaansa tukeen ja palkkioihin kuin sosiaalityötekijöiden tavoitettavuuteen.
Niinpä sijaisvanhempien kanssa kartoitettiin heidän tarpeensa. Nyt he saavat huomattavasti enemmän tukea ja ohjausta ja sosiaalityöntekijöitä on kaksi aiemman yhden sijaan. Vapaat ja raha-asiat hoidettiin kuntoon.
Suunta laitoksista perheisiin
Holanti toteaa, että myös tiedotukseen panostetaan.
– Miellä on kivat infopaketit, jotka postitamme heti, kun joku ilmaisee kiinnostuksensa sijaisvanhemmuuteen. Otamme myös aktiivisesti heihin yhteyttä ja kurssitamme itse perheet.
Samaan aikaan, kun Kotka lisäsi panostaan sijaisperheiden tukemiseen, lopetettiin kaupungista yksi lastenkoti ja siirrettiin painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon.
– Suunta käännettiin perhesijoituksiin. Se on inhimillisempää lapselle, kun häntä hoitavat koko ajan samat aikuiset toisin kuin laitoksissa, joissa aikuiset tekevät vuorotyötä. Lisäksi se on taloudellisempaa, Holanti perustelee.
Kuin oma lapsi
Holannin perheeseen tuli kolmen biologisen lapsen kaveriksi pieni poika viisi ja puoli vuotta sitten.
– Toki se heilautti arjen rutiinia, kun opeteltiin uuden perheenjäsenen ehdoille ja hän opetteli perheen tavoille, Holanti kertoo.
– Sijaisperhe opettelee lisäksi tulemaan toimeen myös lapsen biologisten vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa.
Holanti uskoo, että hänen perheeseensä sijoitettu, nyt seitsenvuotias poika on perheen jäsen vielä täysi-ikäisenäkin.
– Hän on täysin perheemme jäsen, samanlaisessa asemassa kuin muut lapset.
Näin on useimmissa muissakin sijaisperheissä. Holannin mukaan ihmiset haluavat perheisiinsä sijoituslapsia, koska ovat lapsirakkaita.
– Lähtökohta on rakastaa lasta. Tunnesuhde pitää olla kunnossa. Myös perheiden omien asioiden pitää olla kunnossa, jotta lapselle on tilaa ja aikaa.
Suurin osa sijaisperheistä on lapsiperheitä. Välttämättä ei kuitenkaan tarvita kahta vanhempaa.
– Kotkassa esimerkiksi on muutama lasta yksin hoitava sijaisäiti.
Vaikeinta Kotkassakin on löytää vanhempia isoille lapsille.
– Mitä isompi lapsi, sitä hankalampaa on löytää perhe, joka jaksaa. Yleensä meilläkin reservissä olevilla perheillä on omasta takaa pieniä lapsia eikä esimerkiksi hankalahko esimurkku istu siihen tilanteeseen.
– Olemmekin kampanjoineet, että saisimme mukaan keski-ikäisiä ihmisiä, joilla on jo omien lasten kautta kokemusta murrosikäisten hoitamisesta.
Ei turhia huostaanottoja
Sijoitettavat lapset ovat usein eläneet rankkaa elämää.
– Kaikki tulevat huonoista oloista, sillä Suomessa ei oteta lapsia huostaan ja sijoiteta turhaan, Holanti sanoo.
– On yksilöllistä, ovatko he hankalia tapauksia. Osa on. Se riippuu lapsen iästä ja siitä, mitä hän on joutunut kokemaan ja mitä muistaa siitä. On lapsia, joilla on alkoholin aiheuttamia vaurioita tai he oireilevat psyykkisesti aiempia kokemuksiaan. Kuntoutusta tarvitaan usein.
Sijaisperheitä Kotkassa on noin 60, sijoitettuja lapsia noin 90. Se on 71 prosenttia Kotkan huostaan otetuista lapsista. Sijoituksista purkautuu ennalta suunnitellun vastaisesti 2,2 prosenttia ensimmäisen vuoden aikana.
– Näin käy, jos perhe ei onnistu synnyttämään kiintymyssuhdetta tai lapsi on niin vaikea hoitaa, että perhe ei selviä.
uutiskirje 
